Hovioikeuksien jatkokäsittelylupajärjestelmä ja prosessuaalisten perus- sekä ihmisoikeuksien järjestelmälle asettamat vaatimukset

Abstract

Jatkokäsittelylupajärjestelmä on hovioikeuksissa vuonna 2011 käyttöönotettu muutoksenhakujärjestelmä. Alun perin jatkokäsittelylupajärjestelmä oli soveltamisalaltaan rajattu koskemaan ainoastaan laissa tarkoin määriteltyjä vähäisenä pidettyjä riita- ja rikosasioita. Intressiltään merkittävät riita-asiat, vakavat rikosasiat ja tietyt laissa määritellyt asiaryhmät jäivät järjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle. Vuonna 2015 järjestelmää kuitenkin laajennettiin merkittävällä tavalla, ja sen soveltamisalaan kuuluvat nykyisin pääsääntöisesti kaikki valitusasiat. Vain kaikista vakavimmat rikosasiat rajautuvat sen ulkopuolelle, eivätkä näin ollen tarvitse hovioikeuden myöntämää jatkokäsittelylupaa edetäkseen täysimittaiseen käsittelyyn hovioikeudessa. Jatkokäsittelylupajärjestelmää koskevat säännökset löytyvät oikeudenkäymiskaaren 25 a luvusta.

Tämä oikeusdogmaattinen tutkielma käsittelee aiemmin voimassa ollutta soveltamisalaltaan rajattua sekä vuonna 2015 käyttöönotettua soveltamisalaltaan laajennettua jatkokäsittelylupajärjestelmää. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten hyvin jatkokäsittelylupajärjestelmä toteuttaa prosessuaalisia perus- ja ihmisoikeuksia. Keskeisimpiä lähteitä ovat jatkokäsittelylupajärjestelmää koskevat lainvalmistelumateriaalit sekä oikeuskirjallisuus. Lisäksi tutkielmassa on hyödynnetty kotimaista ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä.

Prosessuaaliset perus- ja ihmisoikeudet on jatkokäsittelylupajärjestelmää säädettäessä otettu kiitettävällä tavalla huomioon, ja järjestelmä toteuttaakin näitä yksittäisiä oikeuksia varsin hyvin. Lupajärjestelmään sisältyy kuitenkin epäkohtia, jotka voivat olla ongelmallisia oikeusturvan toteutumisen kannalta, ja jotka voivat rikkoa yksittäisissä tapauksissa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.