Suomen autoverojärjestelmän eurooppaoikeudelliset haasteet : verosyrjintäkielto ja käytettyjen tuontiautojen verotus

Abstract

Autovero on kansallinen välillinen vero, jota ei ole yhtenäistetty Euroopan unionin toimesta. Jäsenvaltioiden tulee kuitenkin noudattaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 110 artiklaa, joka sisältää tuontituotteita syrjivien verojen kiellon. Euroopan unionin tuomioistuin on antanut lukuisia kansallisten autoverolakin ja verosyrjintäkiellon yhteensopivuutta koskevia ennakkoratkaisuja. Vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan käytetyistä tuontiautoista ei saa periä enempää veroa, kuin mitä sisältyy vastaavanlaisten kotimaassa jo rekisteröityjen ajoneuvojen arvoon. Verosyrjintäkieltoa koskevan artiklan tarkoituksena on turvata tavaroiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin sisämarkkinoilla.

Suomella on ollut, erityisesti käytettyjen tuontiautojen osalta, mittavia ongelmia verosyrjintäkiellon sopeuttamisessa osaksi kansallista autoverolainsäädäntöä. Euroopan komissio ja EU-tuomioistuin ovat useaan otteeseen puuttuneet tuontiautoja syrjivään autoverolainsäädäntöön ja sen soveltamiskäytäntöön. Lisäksi syrjivään verokohteluun ovat ottaneet kantaa ylimmät laillisuusvalvojat, joiden mukaan valtion suhtautuminen eurooppaoikeuden vaatimuksiin on ollut viivyttelevää ja jälkikäteen reagoivaa.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten verosyrjintäkielto on otettu huomioon – ja miten se olisi tullut ottaa huomioon – Suomen autoverolainsäädännössä. Lisäksi tutkielmassa otetaan kantaa siihen, miksi verosyrjintäkiellolle ei ole annettu riittävän suurta painoarvoa Suomen autoverolainsäädännössä. Tutkielmassa on siten käytetty oikeusdogmaattisen metodin lisäksi oikeuspoliittista lähestymistapaa, jossa voimassa olevaan oikeuteen suhtaudutaan kriittisesti. Lisäksi tutkielma sisältää oikeushistoriallisen metodin käyttöä. Tutkielman kysymyksenasettelu asettuu eurooppavero-oikeuden välillistä verotusta koskevalle alueelle.

Tutkielmassa havaittiin, että vuoden 2016 alusta voimaan astunut autoverolakimuutos, jonka tarkoituksena oli muuttaa verosäännöksiä siten, että kaikissa tilanteissa varmistetaan käytettyjen tuontiautojen syrjimätön verokohtelu, ei ole verosyrjintäkiellon mukainen veroprosentin osalta. Lisäksi autoverolain soveltamiskäytännöllä on edelleen tuontiautoja syrjivä vaikutus verotusarvon osalta. Kaiken kaikkiaan tutkimushavaintojen pohjalta vaikuttaa siltä, ettei Suomella ole ollut todellista tahtoa sopeuttaa autoverolakia vastaamaan Euroopan unionin vaatimuksia; autoverotuksen sääntelyä ohjaavat unionin sisämarkkinatavoitteiden sijaan valtion fiskaaliset intressit.