Kuvionuottimenetelmän soveltuvuus alakoulun musiikin opetukseen : musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin kuvionuottiklubiin kuuluvat opettajat kuvionuottimenetelmän käyttäjinä alakoulun musiikin opetuksessa

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on tarkastella kuvionuottimenetelmän soveltuvuutta yleisopetuksen musiikin opetukseen vuosiluokilla 1–6 työskentelevien opettajien kokemuksiin pohjautuen. Selvitän opettajien koulutus- ja musiikin harrastustaustaa sekä niiden yhteyttä kuvionuottien käyttömäärään opetuksessa. Kuvionuottien käyttötapojen osalta perehdyn erityisesti instrumentteihin ja työmuotoihin, joiden käytössä opettajat hyödyntävät kuvionuotteja. Tarkastelun kohteena ovat myös luokka-asteen yhteys kuvionuottien käyttömäärään ja perinteisen nuottikirjoituksen asema yhdessä kuvionuottien kanssa sekä itsenäisenä merkintätapana. Lisäksi selvitän mitkä asiat opettajat kokevat kuvionuottien erityisiksi vahvuuksiksi ja heikkouksiksi koulukäytössä sekä miltä osin menetelmää tulisi kehittää, jotta se soveltuisi nykyistä paremmin heidän tarpeitaan vastaaviksi.

Teoriaosuudessa esittelen kuvionuottimenetelmän alkuperää, merkintätavan perusteita, keskeisiä soittamisessa huomioitavia seikkoja sekä kuvionuoteista perinteiseen nuottikirjoitukseen siirtymisen vaiheittaista prosessia. Lisäksi käsittelen tarinasävellystä, joka on eräs tunnetuimpia kuvionuottimenetelmää hyödyntäviä työtapoja. Teoriaosuuden jälkimmäisellä puoliskolla käyn läpi alakoulun musiikin opetusta perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteiden pohjalta. Tämän jälkeen tuon esille muutamia aiheeni kannalta keskeisiä alakoulun ikävaiheessa olevien oppilaiden musiikin opetuksessa huomioitavia asioita. Lopuksi käsittelen musiikkia opettajankoulutuksessa ja opintojen antamia valmiuksia oppiaineen opettamiseen.

Tutkimukseni on kvantitatiivinen. Perusjoukkona toimi musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin kuvionuottiklubiin kuuluvat, alakoulussa musiikkia opettavat opettajat. Tiedonkeruumenetelmänä käytin kyselylomaketta. Saamieni tulosten mukaan opettajat kokevat kuvionuottimenetelmän toimivana apuvälineenä työssään. Suurimpina vahvuuksina mainittiin soittamisen kynnyksen madaltuminen ja merkintätavan selkeys. Heikkoudet liittyivät valmiin kuvionuottimateriaalin vähyyteen ja sen itse tekemisen työläyteen. Yleisimmät instrumentit kuvionuottikäytössä olivat piano ja laattasoittimet. Työtapojen osalta esiin nousivat teorian opetus ja tarinasävellys. Opettajien koulutustausta ja harrastuneisuus musiikissa olivat yhteydessä kuvionuottien käyttömäärään opetuksessa siten, että käyttömäärä kasvoi suuremman koulutuksen ja harrastuneisuuden määrän myötä. Tutkimusjoukkoni opettajista suuri osa oli pidemmälle musiikissa kouluttautuneita kuin alakoulussa keskimäärin työskentelevä. Tämä on syytä huomioida pohdittaessa tulosten yleistettävyyttä.