Matemaattisen opetuskuvan suunnittelu – lukukäsitteen visuaalinen retoriikka

Abstract

Tutkielmassa määrittelen oppimateriaalien suunnittelun käsitteistöä muotoilualoilla tyypillisen practice-based menetelmän avulla. Tutkielman taiteellinen osion aikana suunnittelen toiminnallisen välineen matematiikan alkuopetuksen käyttöön. Teoreettisessa osiossa reflektoin sisällönanalyysin ja osallistuvan havainnoinnin avulla kerättyä aineistoa visuaalisen viestinnän suunnittelun teoreettiseen viitekehykseen. Suunnittelutuotteena on kuvakorttisarja, jolla havainnollistetaan matemaattista abstraktia käsitettä – lukukäsitettä – pelillisissä oppimistehtävissä. Tutkielmaani määrittävä tutkimuskysymys on: Miten visuaalisen viestinnän suunnittelu näkyy lukukäsitettä havainnollistavassa alakoulun ensimmäisen luokan oppimateriaalissa? Pohdin asiaa seuraavien alakysymysten avulla: Mikä on visuaalisen viestinnän suunnittelun merkitys opetustapahtumassa? Millä kuvallisilla keinoilla voidaan ilmaista lukukäsitettä ja miten oppilas tulkitsee abstraktia käsitettä havainnollistavaa oppimateriaalia? Oppimateriaalien tutkimusta on tehty vain vähän visuaalisen viestinnän suunnittelun näkökulmasta, etenkin matematiikan osalta. Tämän tutkielman antina on käsitys opetusmateriaalin suunnittelun kontekstista - viestinnän tuottajan ja vastaanottajien rooleista sekä käyttöympäristöstä. Suunnittelutuotteen kuvituksen ja käytön analyysi antoi vihjeitä suunnittelutuotteen ulkoisista ominaisuuksista ja materiaalin käyttötavoista, jotka vaikuttavat oppilaan tulkintaan oppimistehtävien sisällöstä. Arvioin, että tämän tutkielma puitteissa oppilaan lukukäsitteen hallinnasta kertovat kuvasarjan kuvitusten vertailu – kuvien parillisuuden ja samankaltaisuuden havaitseminen – sekä lukumääräisyyden havaitseminen. Yksittäisen kuvituksen sisältämien kuvaelementtien muoto ja koko sekä kuvien sarjallisuus ovat mielestäni tällöin merkittävämpiä ominaisuuksia kuin kuvan tekotapa tai kuva-aiheen realistisuuden aste. Erilaiset työskentelymuodot ja oppimistehtävät asettavat vaatimuksia toiminnallisen välineen käytettävyydelle. Esitän, että tällaisen oppimateriaalin esittämä kuvitus on oppilaan näkökulmasta ”raakadataa”. Hän tulkitsee kuvia oman aiemman kokemuksensa ja opetustehtävässä annettujen vihjeiden avulla ennemminkin kuin kuvituksen esittämän sisällön perusteella. Oppiminen on monivaiheinen tapahtuma, jossa oppilaan on tulkittava oppimistehtävien sanallista ja kuvallista sisältöä ja toimittava työstämänsä informaation perusteella. Suunnittelutuotteen prototyyppiä olisi mahdollista kehittää eteenpäin tai luoda uutta oppimateriaalia matematiikan opetukseen. Tutkielma antoi myös ajatuksia suunnasta mihin jatkaa opetuskäyttöön painottuvaa visuaalisen viestinnän suunnittelun tutkimusta.