Työajan pituuden vaikutus työsuojeluun ja työttömyysturvaan

Abstract

Tutkielman aiheena ovat työntekijän työajan vakiintuminen sekä työajan pituuden vaikutukset työttömyysturvaan sekä työsuojeluun. Käytännössä tutkielman keskiössä on muuten kuin kokoaikaisesti työskentelevien asema eli epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien oikeudellinen asema sekä erityisesti työajan vakiintumisen edellytykset.

Suomen lainsäädäntö ei aseta vähimmäistyöaikaa työsuhteissa, eikä muutenkaan aseta esteitä työajan sopimiselle tietyn vaihteluvälin puitteissa, jonka vuoksi aiheen käsittelyssä nousevat esiin myös työsuhteiden ehdot, erityisesti työaikaehdon sitovuuden osalta sekä niiden muuttaminen. Tavoitteena onkin selvittää, millainen on epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien työntekijöiden asema verrattuna vakinaisissa työsuhteissa työskenteleviin, etenkin työturvallisuuden sekä työttömyysturvan toteutumisen näkökulmasta. Tämän vuoksi tutkimuksessa on ollut välttämätöntä tarkastella myös epätyypillisten työsuhteiden eri muotoja, kuten ns. nollatyösopimuksia sekä näissä työsuhteissa työskentelevien asemaa laajasti, sillä niillä voidaan katsoa olevan rajapintoja useisiin työoikeuden osa-alueisiin.

Aihe on ajankohtainen, eikä sitä ole tästä edellä mainitusta näkökulmasta juurikaan tutkittu. Lähdeaineisto muodostuu pääosin suomalaisesta oikeuskirjallisuudesta, voimassaolevasta lainsäädännöstä, lain esitöistä sekä oikeuskäytännöstä.