Traumaattisten aivovammojen syy-yhteyskysymysten tarkastelua siviili- ja hallintoprosessissa

Abstract

Korvausoikeudessa henkilövahingot ovat yhteiskunnallisesti merkittävä vahinkoryhmä, sillä ne ovat usein pitkäaikaisia ja taloudellisesti vaikeita vahinkoja. Tutkielmassa käsitellään työtapaturmissa aiheutuneiden henkilövahinkojen, erityisesti aivovammojen, korvauskäytäntöä ja siihen liittyvää syy-yhteys problematiikkaa.

Tutkielmassa on tarkoitus selvittää, kuinka syy-yhteyskysymyksen arviointi vakuutusoikeudessa eroaa samaisen kysymyksen arvioinnista korkeimmassa oikeudessa. Pyrin löytämään vastauksen kysymykseen; minkä vuoksi sama vahinkotapahtuma voidaan arvioida lääketieteellisenä korvauskysymyksenä eri tavoin erityistuomioistuimessa kuin yleisessä tuomioistuimessa.

Henkilövahinkojen osalta syy-yhteyden toteamiseen ja sen näyttöön liittyy useita ongelmia, jotka heikentävät vahingonkärsijän oikeussuojaa. Oman hankaluutensa aivovammat muodostavat vakuutuslääketieteessä siinä, että ne eivät ole yleensä todettavissa edes nykyaikaisin kuvantamismenetelmin. Aivovammoista ei jää jälkeä ja sille tyypilliset neuropsykologiset oireet voivat johtua myös tapaturmasta riippumattomista seurauksista, joita ei ole kyetty löytämään. Näyttöongelmien osalta oikeuskäytännössä on päädytty suojaamaan vahingonkärsijän intressiä näyttökynnystä alentamalla siten, että todennäköinen syy-yhteyden olemassaolo riittää korvausvelvollisuuden syntymiselle.