Takaisinsaantilain 5 §:n mukainen yleinen vahinkoedellytys konkurssissa
Martikainen, Eveliina (2017)
Lapin yliopisto
2017
restrictedAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201704051129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201704051129
Tiivistelmä
Oikeustoimen peräyttäminen takaisinsaantilain 5 §:n perusteella edellyttää useiden eri kriteereiden täyttymistä tarkasteluhetkellä. Yksi peräyttämisen edellytyksistä on oikeustoimen vahingollisuus konkurssipesän velkojille eli yleinen vahinkoedellytys. Tässä pro gradu -tutkielmassa keskitytään tulkitsemaan ja systematisoimaan yleisen takaisinsaantiperusteen eli takaisinsaantilain 5 §:n yleistä vahinkoedellytystä konkurssissa. Tutkielmassa pyritään löytämään vastaukset kysymyksiin, mitä tarkoitetaan yleisellä vahinkoedellytyksellä takaisinsaantilain 5 §:n mukaan sekä millaisilla edellytyksillä yleinen vahinkoedellytys täyttyy takaisinsaantilain 5 §:ää sovellettaessa. Tarkastelu on rajoitettu koskemaan vain konkurssia koskevia takaisinsaanteja.
Tutkielma jakaantuu johdannon lisäksi kahdeksaan pääjaksoon. Toinen kappale käsittää johdatuksen takaisinsaantisääntelyyn. Kolmannessa kappaleessa esitellään yleinen takaisinsaantiperuste sekä erityiset takaisinsaantiperusteet. Neljännessä pääjaksossa määritellään takaisinsaantilain mukainen oikeustoimen käsite. Oikeustoimen vahingollisuutta konkurssipesän velkojille käsitellään viidennessä luvussa, jossa esitellään yleinen ja erityinen vahinkoedellytys. Kuudennessa kappaleessa syvennytään yleisen vahinkoedellytyksen arviointiin. Kappale käsittää muun muassa takaisinsaantilain 5 §:n mainitsemat esimerkkitilanteet: velkojan suosimisen toisten velkojien kustannuksella, omaisuuden siirtämisen pois velkojien ulottuvilta sekä velkojen lisäämisen velkojien vahingoksi. Seitsemäs luku esittelee subjektiivisen kriteerin ja tutkielman kahdeksas jakso käsittelee sopimattomuuskriteeriä. Tutkielman johtopätökset sisältyvät yhdeksänteen kappaleseen. Tutkielman lähteitä ovat virallislähteet, oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö.
Tutkielman lopputuloksena voidaan todeta, että yleinen vahinkoedellytys kiistatta täyttyy tilanteissa, jossa oikeustoimi on joko välittömästi tai riittävällä tavalla välillisesti huonontanut velallisen taloudellista asemaa tai velkojien suhteellista etuoikeusasemaa. Lisäksi edellytetään, että huonontumisesta seuraa vähintään yhden velkojan jako-osuuden pieneminen konkurssimenettelyssä.
Tutkielma jakaantuu johdannon lisäksi kahdeksaan pääjaksoon. Toinen kappale käsittää johdatuksen takaisinsaantisääntelyyn. Kolmannessa kappaleessa esitellään yleinen takaisinsaantiperuste sekä erityiset takaisinsaantiperusteet. Neljännessä pääjaksossa määritellään takaisinsaantilain mukainen oikeustoimen käsite. Oikeustoimen vahingollisuutta konkurssipesän velkojille käsitellään viidennessä luvussa, jossa esitellään yleinen ja erityinen vahinkoedellytys. Kuudennessa kappaleessa syvennytään yleisen vahinkoedellytyksen arviointiin. Kappale käsittää muun muassa takaisinsaantilain 5 §:n mainitsemat esimerkkitilanteet: velkojan suosimisen toisten velkojien kustannuksella, omaisuuden siirtämisen pois velkojien ulottuvilta sekä velkojen lisäämisen velkojien vahingoksi. Seitsemäs luku esittelee subjektiivisen kriteerin ja tutkielman kahdeksas jakso käsittelee sopimattomuuskriteeriä. Tutkielman johtopätökset sisältyvät yhdeksänteen kappaleseen. Tutkielman lähteitä ovat virallislähteet, oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö.
Tutkielman lopputuloksena voidaan todeta, että yleinen vahinkoedellytys kiistatta täyttyy tilanteissa, jossa oikeustoimi on joko välittömästi tai riittävällä tavalla välillisesti huonontanut velallisen taloudellista asemaa tai velkojien suhteellista etuoikeusasemaa. Lisäksi edellytetään, että huonontumisesta seuraa vähintään yhden velkojan jako-osuuden pieneminen konkurssimenettelyssä.