Anonyymi todistelu Suomen lainsäädännössä ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä

Abstract

Tämä oikeusdogmaattinen tutkielma tarkastelee anonyymille todistelulle asetettuja edellytyksiä, anonymiteetin myöntämisen edellytyksiä sekä sitä menettelyä, jossa anonyymiä todistajaa kuullaan. Tarkoituksena on koota yhteen ne anonymiteettiä koskevat säännökset, jotka tulivat voimaan todistelua koskevan OK 17 luvun uudistuksen myötä. Anonyymiä todistelua voidaan pitää nykymenetelmiä täydentävänä keinona selvittää erityisesti vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta entistä paremmin. Käytännössä tilanteeseen, jossa todistaja ilmoittaa, ettei hän muista tapauksesta mitään pelätessään häneen kohdistuvaa uhkaa, on vaikea puuttua rangaistuksin. Pelko saattaa ilmetä myös siten, että todistaja muuttaa esitutkinnassa antamaansa kertomusta myöhemmin pääkäsittelyssä. Anonymiteetin sallimisella pyritään siten osaltaan varmistamaan se, että kuultava ei pelon vuoksi kieltäydy todistamasta tai muuta kertomustaan. Anonyymillä todistelulla pyritään edistämään asian selvittämistä ja tuomioiden aineellisesti oikeaa lopputulosta.

EIT on luonut merkittävää oikeuskäytäntöä anonyymin todistelun osalta. Nämä ratkaisut vaikuttavat olennaisesti myös siihen, millaisia käytäntöjä jäsenvaltioissa voidaan omaksua anonyymin todistelun osalta. EIT:n käytäntö on näyttänyt muotoutuneen sellaiseksi, että ihmisoikeussopimusta ei anonyymin todistajalausunnon käyttämisen johdosta voitaisi katsoa rikotun, jos tiettyjä pääperiaatteita on noudatettu. Tällöin erityistä merkitystä on annettu vastaajan vastakuulusteluoikeudelle, jonka katsotaan toteutuneen silloin, kun vastaajalla on ollut jossain vaiheessa oikeudenkäyntiä mahdollisuus esittää todistajalle kysymyksiä. Tutkielman tarkoituksena on tarkastella näitä kysymyksiä EIT:n oikeuskäytännön kautta.

Anonyymi todistelu voidaan nähdä tasapainoiluna asianosaisen oikeusturvan ja todistajan suojaamisen välillä. Todistajan kohdalla kyse voi olla aidosta tarpeesta turvata häntä tai hänen läheisiään henkeen tai terveyteen kohdistuvalta uhalta. Toisaalta syytetyn mahdollisuudet todistajankertomuksen luottavuuden arvioimiseen ja kyseenalaistamiseen jäävät vaillinaisiksi silloin, kun hänellä ei ole tietoa siitä, kuka kertoo asiasta oikeudessa ja miksi. Jotta molemmat intressit voitaisiin jollakin tasolla turvata ja sovittaa järkevästi yhteen, edellytetään anonyymiin todistamiseen liittyvältä järjestelyltä erityisesti sitä, että niillä pyritään mahdollisimman suuressa määrin toteuttamaan asianosaisen oikeusturvaa kuitenkaan vaarantamatta todistajan henkilöllisyyden salassapysymistä.