Nuoren osallisuuden rakentuminen lastensuojelun asiakkuudessa : monitoimijuuden mahdollisuuksia?

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena oli kuulla nuoren, Emilian kokemuksia osallisuudestaan ja hänen näkökulmiaan lastensuojeluprosessin eri vaiheissa monitoimijaisen verkoston kehystämässä asiakkuudessa. Emilialla oli kokemus nuorena alkaneesta avohuollon lastensuojeluasiakkuudesta aina jälkihuollon tukeen saakka. Emilian asiakkuus oli jo päättynyt. Tutkimukseni sai alkunsa sosiaali- ja terveysministeriön alaisen, Pohjois-Suomen Lasten Kaste Lapissa -hankkeen tavoitteesta vahvistaa lasten ja perheiden kuulemista ja osallisuutta asiakasprosessissa. Samalla kiinnityin Osallisuus ja syrjäytymisen ehkäisy osaksi koulujen toimintakulttuuria -hankkeeseen (EMOK), jonka edeltäjänä toimi Monitoimijuus koulussa -pilottihanke. Lastensuojelulaki (417/2007) korostaa lasten ja nuorten oikeutta osallisuuteen.

Tutkimukseni paikantui lastensuojelun sosiaalityön asiakkuustutkimuksen kenttään. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys oli uusi lapsuustutkimus, jonka keskeinen tehtävä on ollut tehdä lasta ja lasten toimijuutta näkyväksi. Tutkimukseni oli laadullinen ja tutkimusmenetelmänä elämänkerrallinen syvähaastattelu. Olen haastatellut Emiliaa neljä kertaa viikon välein. Olen käyttänyt analyysissäni teoriaohjaavaa analyysiä, joka on yksi sisällönanalyysin alalaji ja teemoittelua.

Emilian ja työntekijän toimiva vuorovaikutus oli perusta Emilian osallisuuden rakentumisessa. Keskeisiksi Emilian osallisuutta rakentaviksi tekijöiksi nousivat tieto, luottamus, valta ja kieli. Tieto oli kaiken keskiössä, tiedon avulla asioihin voi vaikuttaa. Luottamuksen rakentuminen vaati aikaa, ja sitä edistää, kun työntekijä on aidosti läsnä, on ymmärtäväinen, välittää, kuuntelee, ei tuomitse eikä ole ylempänä nuorta, ja on pitkään sama työntekijä. Tavoitteiden laatimisessa mukanaolo oli ”kaikki kaikessa”. Tavoitteiden oli oltava konkreettisia, sopivan kokoisia ja saavutettavissa olevia. Työntekijän kannustus, toivo, usko, vaihtoehtojen esittäminen ja voimavarojen näkeminen edistivät osallisuutta. Kielen avulla työntekijä rakentaa kontaktia nuoreen. Kieli oli tärkeä tiedon välittämisessä, työntekijä ohjasi ja neuvoi, esitti vaihtoehtoja, selitti, kannusti, painosti, syyllisti, vahvisti ja antoi positiivista palautetta.

Emilian tarinassa näkyi ikä- ja kehitysvaiheen merkitys asiakasosallisuudessa. Iän myötä Emilian ajattelu- ja toimintatavoissa tapahtui muutosta. Emilia halusi olla enemmän osallisena omissa asioissa. Myös suhteet läheisiin parantuivat. Emilian tarina toi esiin, että tunteilla oli iso merkitys kohdatuksi tulemisen kokemuksessa. Emilian tarinassa konkretisoitui kiinnipitävän ympäristön merkitys. Aikuistunut Emilia puhui ”pääsemisestä” lastensuojeluun, kun nuori Emilia oli kokenut ”joutuneensa” lastensuojeluun. Lastensuojelu oli ollut omalta osaltaan kannattelemassa Emilian arkea.

Koulu on näköalapaikalla nuoren tilanteen varhaisena havaitsijana. Nuoren koulunkäynnin laiminlyönnin taakse voi kätkeytyä nuorella monenlaisia ongelmia. Koululla on mahdollisuus vahvistaa nuoren osallisuuden rakentumista ottamalla esimerkiksi poissaolot jo varhaisessa vaiheessa puheeksi nuoren kanssa. Yhteistyö eri toimijoiden kesken on ensiarvoisen tärkeää, ja jokainen toimija voi tukea ja auttaa nuorta omasta kehitysympäristöstään käsin.