Komission uuden verkkokauppaa koskevan direktiiviehdotuksen merkitys Suomen kuluttajansuojalle
Väänänen, Rosa (2017)
Lapin yliopisto
2017
restrictedAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201706121207
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201706121207
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoituksena on lainopin avulla selvittää, mikä merkitys Euroopan komission uudella 9.12.2015 annetulla verkkokauppaa koskevalla direktiiviehdotuksella (COM (2015) 635 final) on Suomen kuluttajansuojalle. Direktiiviehdotus perustuu digitaalisten sisämarkkinoiden strategiaan, ja sen tarkoituksena on yhdenmukaistaa virhevastuuta koskevia säännöksiä Euroopan unionin alueella rajat ylittävän verkkokaupan lisäämiseksi ja sisämarkkinoiden toiminnan edistämiseksi. Se ei ole vielä lopullisessa muodossaan.
Direktiiviehdotus on aiheuttanut argumentteja niin puolesta kuin vastaankin Suomessa ja muualla EU:ssa. Keskustelua on aiheuttanut erityisesti direktiiviehdotuksen täysharmonisoiva luonne ja myyntikanavakohtaisesti eritellyt virhevastuusäännökset. Direktiiviehdotuksen säännökset pohjautuvat kulutustavaroiden kauppaa ja takuuta koskevaan direktiiviin 1999/EY/44. Sääntelyn kohteena ovat muun muassa tavaran sopimuksenmukaisuus, myyjän virhevastuu, kuluttajan oikeussuojakeinot, takuu ja aiemman myyntiportaan vastuu. Nykyisin Suomessa näistä asioista säädetään kuluttajansuojalain 5 luvussa. Myös voimassa olevat säännökset perustuvat kulutustavaroiden kauppaa ja takuuta koskevaan direktiiviin.
Jos direktiiviehdotus tulisi tämän hetkisessä muodossaan voimaan, se aiheuttaisi monia Suomessa kritisoituja muutoksia virhevastuuta koskeviin kuluttajansuojalain yksittäisiin säännöksiin. Osa muutoksista olisivat kuluttajansuojaa parantavia, mutta sen sijaan ne huonontaisivat elinkeinonharjoittajien asemaa. Vähemmän tulisi kuitenkin olemaan niitä muutoksia, jotka huonontaisivat kuluttajan asemaa ja parantaisivat siten elinkeinonharjoittajan oikeuksia. Erityisesti myyntikanavakohtaisesti eroteltu sääntely aiheuttaisi ongelmia sääntelyn selkeyden ja eheyden kannalta. Direktiivissä tulisi ottaa huomioon nämä ja myös täysharmonisoinnista aiheutuvat haasteet. Direktiiviä tulisi kehittää siten, että silti pystytään takaaman rajat ylittävän kuluttajankaupan ja sisämarkkinoiden toimivuus.
Direktiiviehdotus on aiheuttanut argumentteja niin puolesta kuin vastaankin Suomessa ja muualla EU:ssa. Keskustelua on aiheuttanut erityisesti direktiiviehdotuksen täysharmonisoiva luonne ja myyntikanavakohtaisesti eritellyt virhevastuusäännökset. Direktiiviehdotuksen säännökset pohjautuvat kulutustavaroiden kauppaa ja takuuta koskevaan direktiiviin 1999/EY/44. Sääntelyn kohteena ovat muun muassa tavaran sopimuksenmukaisuus, myyjän virhevastuu, kuluttajan oikeussuojakeinot, takuu ja aiemman myyntiportaan vastuu. Nykyisin Suomessa näistä asioista säädetään kuluttajansuojalain 5 luvussa. Myös voimassa olevat säännökset perustuvat kulutustavaroiden kauppaa ja takuuta koskevaan direktiiviin.
Jos direktiiviehdotus tulisi tämän hetkisessä muodossaan voimaan, se aiheuttaisi monia Suomessa kritisoituja muutoksia virhevastuuta koskeviin kuluttajansuojalain yksittäisiin säännöksiin. Osa muutoksista olisivat kuluttajansuojaa parantavia, mutta sen sijaan ne huonontaisivat elinkeinonharjoittajien asemaa. Vähemmän tulisi kuitenkin olemaan niitä muutoksia, jotka huonontaisivat kuluttajan asemaa ja parantaisivat siten elinkeinonharjoittajan oikeuksia. Erityisesti myyntikanavakohtaisesti eroteltu sääntely aiheuttaisi ongelmia sääntelyn selkeyden ja eheyden kannalta. Direktiivissä tulisi ottaa huomioon nämä ja myös täysharmonisoinnista aiheutuvat haasteet. Direktiiviä tulisi kehittää siten, että silti pystytään takaaman rajat ylittävän kuluttajankaupan ja sisämarkkinoiden toimivuus.