Uusperhekäytännöt moniaineksisena kokoonpanona

Abstract

Uusperhekäytäntöjä tarkastellaan tässä pro gradu -tutkielmassa toimijaverkostoteoreettisen luennan kautta. Tutkielman tehtävänä on selvittää, millaisten inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden muodostama kokoonpano uusperhe on? Tutkielman teoreettis-metodologisena tehtävänä on koetella toimijaverkostoteorian soveltuvuutta perinteisesti hyvin antroposentrisesti orientoituneeseen perhetutkimukseen. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksän uusperheen aikuisjäsenen avoimesta haastattelusta. Haastatteluaineisto on analysoitu toimijaverkostoteoreettisesti orientoituneen aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Analyysiprosessi on luennan ja tulkinnan kiertokulkua, jossa aineistosta on jäljitetty uusperheisten kertomia tapahtumakulkuja, niissä ilmeneviä toimijoita sekä toimijoiden välisten kohtaamisten seurauksia uusperhekäytäntöjen kokoonpanolle.

Moninaiset ainekset kannattelevat uusperhekäytäntöjä. Uusperhekäytäntöjä ja yhteistä tulevaisuutta alustetaan uusparisuhteen alkuvaiheessa aktiivisesti. Tähän liittyy esimerkiksi neuvottelu yhteisestä lapsesta sekä kahden perheyksikön yhdistämisen reunaehdoista. Uusperhekäytännöt kietoutuvat toimivan uusparisuhteen ympärille, jonka elinvoimaisuus on keskeistä koko perheen toimivuudelle. Entiset puolisot näyttelevät aktiivista osaa uusperhekäytännöissä myös poissa ollessaan. Entinen puoliso haastaa uusperhekäytäntöjä esimerkiksi toimimalla aktiivisesti uusvanhemmuuden portinvartijana. Vanhemmuutta tehdään uusperhekäytännöissä biologisen, sosiaalisen ja psykologisen ulottuvuuden yhteenkietoumissa ja siitä neuvotellaan niin uusparin kesken kuin suhteessa entisiin puolisoihin ja ammattikasvattajiin. Uusperhekäytäntöjä kannattelevat myös tilalliset ratkaisut, ja esimerkiksi yhteinen asunto koetaan tärkeäksi perheen tunnulle. Uusperhekäytännöissä myös tavaroilla on tärkeä rooli, sillä niiden avulla tehdään omaa perhettä, mutta otetaan myös etäisyyttä entiseen. Uusperhekäytännöissä on nähtävissä myös perheeseen liitettyjä kulttuurisia konventioita esimerkiksi sen suhteen, millainen perheen kuuluisi olla ja miten vanhemmuutta perheessä tulisi toteuttaa. Tutkielma osoittaa, että toimijaverkostoteoria tarjoaa mielenkiintoisen teoreettis-metodologisen kehyksen, jonka kautta myös uusperhekäytäntöjä on mahdollista tarkastella. Aineiston pohjalta perhettä voidaan myös lähestyä latourilaisittain hybridinä, joka ei itsestään selvästi palaudu sosiaaliseen, vaan koostuuyhtäältä sosiaalisen, materiaalisen ja biologisen mutta myös poliittisen ja kulttuurisen yhteenkietoumissa.

In this thesis, stepfamily practices are studied through actor-network-theory, which aims at finding out what kind of actors assemble the stepfamily practices. Further aim is to test actornetwork-theory in family research, which is anthropocentric by nature. Data consists of nine narrative interviews of adult stepfamily members. Actor-network-theory guides the data based content analysis. The analysis is a cycle of reading and interpreting the data, aiming at tracing the events, the actors that participate in the events and the consequences these encounters have for the stepfamily practices’ assemblage.

Multiple elements participate in forming the stepfamily practices. At the beginning of the new relationship, step couple actively lays the ground for the future of the stepfamily practices, involving negotiations about the mutual child and the preconditions of unifying two family units. Step couple relationship’s vitality is essential for the whole family. Ex-spouses are an integral part of the stepfamily practices even when absent. Ex-spouses can challenge stepfamily practices by actively limiting the stepparents’ possibilities for parenting. Parenthood in stepfamily practices closes around biological, social and psychological dimensions and step couple and ex-spouses actively negotiate its’ existence. Spatiality is a crucial element of stepfamily practices and a common family home is constituent for the sense of family. Various artifacts take part in stepfamily practices through which family is performed in relation to the present and to the past. Data also suggests that ideals of proper family and parenthood are present in stepfamily practices. Actor-network-theory offers an interesting approach for studying family in all its’ diversity. (Step)family is a Latourian hybrid, which cannot be self-evidently reduced to the social but instead is an assemblage of the social, material, biological, cultural and political.