Kiinteistönvälitysliikkeiden toiminnan valvonta

Abstract

Asunnon ostaminen on ihmiselle varallisuusarvoisena toimena merkittävä. Usein kyseessä on ihmisen elämänsä aikana tekemistä investoinneista suurin ja kaupan kohde yksittäisistä varallisuuseristä isoin. Asuntokauppa onkin niin oikeudellisesti kuin taloudellisesti merkittävä riski sekä ostajalle että myyjälle. Kiinteistönvälittäjän rooli on saattaa yhteen kaupan, tai muun luovutuksen, osapuolet; saada aikaan omistusoikeuden siirtyminen. Jotta välitystoimeksiantoja voi hoitaa asianmukaisella tavalla, edellyttää tämä sekä lainsäädännön tuntemista että hyvää ammattitaitoa. Sen varmistaminen, että kiinteistönvälitystoiminnassa käytettävät menettelytavat eivät ole epäasianmukaisia ja välitystoimintaa harjoitetaan ammattitaitoisesti ja luotettavasti, on tavoitteena kiinteistönvälitystoiminnan sääntelyssä. Pelkästään sääntely lainsäädännön keinoin ei ole kuitenkaan riittävää, ellei taustalla ole tehokasta järjestelmää valvomaan, että välitysliikkeiden toiminta tosiasiallisesti vastaa sitä, mitä lainsäädäntö ja hyvä välitystapa edellyttävät. Sitä, että kiinteistönvälitysliikkeet toimivat lainsäädännön edellyttämällä tavalla, valvoo lain kiinteistönvälitysliikkeistä ja vuokrahuoneiston välitysliikkeistä (15.12.2000/1075) 17 §:n nojalla aluehallintovirastot. Tämän maisteritutkielman tarkoituksena on selvittää kokonaisvaltaisesti, kuinka valvontaa Suomessa toteutetaan perehtymällä muun muassa kiinteistönvälityksen oikeudelliseen sääntelyyn, valvontaprosessiin ja päätöksentekoon unohtamatta hallinnollisten sanktioiden läpikäyntiä tukeutuen aluehallintovirastojen päätöksiin sekä muutoksenhakua. Voimassa oleva lainsäädäntö antaa valvontaviranomaisen käyttöön monipuolisen ja laajan valikoiman erilaisia sanktioita. On tärkeää valvonnan asianmukaisen toteuttamisen kannalta, että eri laatuisiin ja laajuisiin laiminlyönteihin on käytettävissä erilaisia menettelyjä ja toimenpiteitä.