Kansalaisjärjestöjen asiantuntijuuden hyödyntäminen kuntien kehittämistoiminnassa
Ots, Mika (2016)
Ots, Mika
Lapin yliopisto
2016
restrictedAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201708311294
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201708311294
Tiivistelmä
Tutkimus kohdistuu kansalaisjärjestöjen asiantuntijuuden hyödyntämisen mahdollisuuksiin ja osoittaa myös demokratian tulevaisuuden kuvia relevantilla toiminta- ja myös yhteistyömallilla. Tutkimusmenetelmänä on ollut teemahaastattelut. Tampereen kaupungissa on tilaaja-tuottajamalli vuodesta 2007 alkaen. Tilaaja-tuottajamallin oikeutus on tarve muutoksiin ja kehittämiseen palvelujen tuottamisessa. Tutkimuksessa olen haastatellut toimijoita Tampereen kaupungissa. Aineiston osalta kokemuksellisuuden muodostavat toimijoiden käsitykset ja kokemukset. Aineiston analyysissa pyrin selvittämään ymmärryssuhteita ja niiden täydentymistä. Tutkimus kohdistuu ilmiön perusluonteeseen ja oletusten löytämiseen. Haastatteluissa ei ole ollut tarve keskustella kaikista asioista jokaisessa haastattelutilanteessa (Hirsjärvi S. & Hurme. 1995, 40 – 41). Tilanteet ja kehittäminen vaihtelevat kunnittain. Kaikenlainen kehittäminen ei ole luovaa ja on keskittynyt usein rakenteisiin. Sikäli tarvitaankin keskusteluyhteyksiä tutkijoiden ja käytännön työntekijöiden välillä. (Stenvall J. ym. 2009.) Tietoa tarvitaankin onnistumisista käytäntöjen kehittämisessä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yhteistyömuotoja - verkkoja ja kumppanuuksia voidaan laajentaa. Tulokset osoittavat, että kokemuksia verkoissa tarvitaan kumppanuuden luomisessa. Muun muassa yhdistysten asiantuntijuutta voidaan hyödyntää kehittämistoiminnassa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa ja myöskin kunnallisessa päätöksenteossa. Sikäli tarvitaan osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Parhaimmillaan voidaan hyödyntää kumppanuuksia tiiviissä yhteydenpidossa ja kehittämällä yhteistyömuotoja digitalisaation ja avoimen datan avulla. Kehittämismahdollisuuksia: 1. Kollektiivisen asiantuntijuuden omaksuminen, 2. monituottajamallin käytäntöihin perehtyminen, 3. yhteistyömallin tarkastelutavan omaksuminen, 4. yhteistyömallin käytäntöihin perehtyminen, 5. tiiviin yhteydenpidon omaksuminen ja 6. toimintakulttuurin rajojen ylittäminen, sekä myöskin 7. uuden tiedon prosessoiminen. Tulevaisuudessa toiminnallinen yhteistyö on mahdollisuus.