Syyteoikeuden järjestelyn aiheuttamat haasteet lievien parisuhdeväkivaltarikosten tutkinnalle

Abstract

Vuoden 2011 aikana voimaan tulleen rikoslain 21 luvun 16 §:n muutoksen johdosta syyttäjän on mahdollista nostaa syyte lievästä pahoinpitelystä ilman asianomistajan syyttämispyyntöä, jos teko on kohdistunut lainkohdassa mainittuun läheiseen henkilöön. Näin ollen lievä pahoinpitely on vuodesta 2011 alkaen ollut virallisen syytteen alainen rikos silloin, kun on kyse parisuhdeväkivallasta. Muutoksen tarkoituksena on ollut saattaa muun muassa parisuhteissa tapahtuvat lieväksi pahoinpitelyksi luokiteltavat teot viranomaiskontrollin piiriin sekä ehkäistä parisuhdeväkivallan uhriin kohdistuvaa pelottelua ja painostusta. Lainmuutos ei kuitenkaan hyvästä tarkoituksestaan ole ongelmaton, sillä läheisen määritelmä jätettiin lainkohdassa aukolliseksi ja täten oikeuskäytännössä ratkaistavaksi. Ongelmaksi muodostuu tällöin syyttäjän syyteoikeus läheisen suhteen määrittelyn kannalta epäselvissä tilanteissa, eli toisin sanoen se, minkälaiset suhteet ovat lainkohdan tarkoittamia läheisiä suhteita. Tutkielmassa tarkoituksenani on selvittää, mitkä olivat muutoksen taustalla olevat syyt ja sen tavoitteet sekä se, miten nämä tavoitteet ovat tähän mennessä toteutuneet. Tutkielmassani pyrin kartoittamaan muutoksen aiheuttamia haasteita esitutkintaviranomaisten ja syyttäjän toiminnalle näiden rikosten selvittämisessä. Tekemäni johtopäätös on se, että jotta lainmuutoksen tavoitteet voitaisiin täysi-määräisesti toteuttaa, on esitutkinta suoritettava ja syyte nostettava syyteoikeu-den kannalta epäselvissäkin tilanteissa. Tämä edellyttää yhtenäistä ohjeistusta ja lainmuutoksen vaikutusten tarkempaa seurantaa.