Välityssopimuksen Suojaaminen EU –alueella : miten välttää torpedokanteet, sekä saada niistä aiheutuneet kulut korvatuksi kansainvälisessä välimiesmenettelyssä?

Abstract

Asiasta, jonka ratkaisemisesta on sovittu välityssopimuksella (eli sen sopimuksen, jonka perusteella on osapuolten välillä sovittu riitojen ratkaisusta välimiesmenettelystä oikeudenkäynnin sijaan) ei kyseistä materiaalista riita-asiaa ei siis voi viedä ratkaistavaksi tuomioistuimeen, koska välimiesmenettely on osapuolten tahto. Kuitenkin välityssopimuksen olemassaolo, pätevyys tai sen ulottuvuus kyseiseen riidanalaiseen asiaan on aina tuomioistuimen tutkittavissa vaikka välimiesmenettely olisikin jo käynnistetty. Luonnollisesti tämä välityssopimuksen pätevyyden kontrolli on tuomioistuimen käsissä myös välitystuomion täytäntöönpanomenettelyn yhteydessä. Tätä voidaan luonnehtia yhdeksi kansainvälisen välimiesmenettelyn ongelmista. Vaikka samanaikaisesti käynnissä olisi kansainvälinen välimiesmenettely, on osapuolilla aina mahdollisuus viedä kysymys välityssopimuksen pätevyydestä toisen valtion kansalliseen tuomioistuimeen. Tämän katsotaan olevan kansainvälisen access to justice eli oikeuden saatavuuden periaatteen mukaista. Nämä tilanteet kun aiheuttavat osapuolille ylimääräisiä kuluja, mahdollisesti vahinkoja ja vähintäänkin ajanhukkaa, vaikka tuomioistuin katsoisi, nopeastikin, että välityssopimus on pätevä eikä sillä itsellään ole toimivaltaa. Tämä voi olla täysin kansallisessa tuomioistuimessa prosessia ajaneen osapuolen tarkoituskin. Kun välimiesmenettely on kansainvälinen, ongelman seuraukset eli kulut, vahingot ja ajanhukka pahimmillaan moninkertaistuvat. Kun jokaisen eri maan tuomioistuimella on toimivalta tutkia välityssopimuksen pätevyys, riippumatta siitä onko tämä todettu jo välimiesmenettelyssä tai toisen maan tuomioistuimessa, on tällaisia torpedokanteita ajavalla osapuolella tosiasiassa mahdollisuus aiheuttaa suuriakin kuluja ja vahinkoja toiselle osapuolille. Tämän työn tarkoitus on ensin esitellä ne syyt, miksi nämä torpedokanteet ovat mahdollisia EU alueella. Sen jälkeen esittelen ne puolustautumiskeinot mitä osapuolilla torpedokanteita vastaan on. Lisäksi lopulta työ tarjoaa ehdotuksen siitä miten EU alueella torpedokanteiden nostaja ei hyötyisi tästä aloittamistaan rinnakkaisprosesseista. Eli esitän uuden mahdollisen tulkinnan Bryssel I –asetuksesta, koskien lis pendens vaikutusta välityssopimuksen tultua todettua päteväksi jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka osaltaan tehokkaimmin suojaisi torpedokanteista kärsimään joutunutta osapuolta. Lisäksi esitän toisen uudehkon puolustautumiskeinon, jonka nojalla välimiehet voisivat tuomita vahingonkorvauksena näistä rinnakkaisprosessista (tai rinnakkaisprosesseista) aiheutuneita kuluja ja vahinkoja, jotta torpedokanteiden kantaja olisi velvollinen korvaamaan ns. viattoman osapuolelle aiheuttamansa kulut.