Osallisuus yhdessä tehdyissä rikoksissa: rikoskumppanuutta vai avunantoa

Abstract

Rikosten tekemiseen liittyy usein monen henkilön yhteistoimintaa. Tällöin tuomioistuimen ratkaistavaksi jää, miten rikosoikeudellinen vastuu jaetaan tekoon osallistuneiden kesken. Tutkielma käsittelee rikoskumppanuutta (RL 5:3) osallisuusmuotona, sekä tarkastelee rikoskumppanuuden ja avunannon (RL 5:6) välistä rajaa osallisuusopissa. Rikoskumppanuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa kaksi tai useammat ovat yhdessä tehneet tahallisen rikoksen ja kaikkia rangaistaan tekijöinä. Henkilöt katsotaan rikoskumppaneiksi kun teko on tehty yhteis-ymmärryksessä ja tekijät ovat ottaneet osaa rikoksen toteuttamiseen. Avunantajaksi puolestaan katsotaan henkilö joka ennen rikosta tai sen aikana neuvoin, toimin tai muilla tavoin tahallaan auttaa toista tahallisen rikoksen tai sen rangaistavan yrityksen tekemisessä. Tutkielman aloittaa katsaus osallisuusoppiin kokonaisuutena ja sitä seuraa katsaus osallisuusopin historiaan, päättyen tähän päivään. Rikoskumppanuutta ja avunantoa käsitellään omina lukuinaan. Lisäksi erillisessä luvussa tutkitaan miten korkein oikeus on arvioinut rikoskumppanuuden ja avunannon välistä rajaa ratkaisuissaan. Loppuosa keskittyy tarkastelemaan sitä, miten rikosoikeudellinen vastuu voidaan kohdentaa ryhmien tekemissä rikoksissa. Ryhmää itsessään ei voida asettaa vastuuseen ja ryhmien tekemisen rikosten taustalla toimii usein sellaisia henkilöitä, jotka eivät itse ota osaa rikoksen täytäntöönpanotoimeen, mutta heidän myötävaikutuksensa tekoon voidaan katsoa olevan merkittävää. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta säätävä RL 17:1a ja terroristiryhmän toiminnan edistämisestä säätävä RL34a:4.