Syytteen tarkistaminen

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on luoda kokonaiskuva syytteen tarkistamisesta. Syyttäjän oikeuksiin kuuluu oikeudenkäynnin aikana tarkistaa nostamaansa syytettä vetoamalla uusiin seikkoihin syytteen tueksi (ROL 5:17.2). Tutkielmassa selvitetään syytteen tarkistamisen lainsäädännöllinen perusta sekä mitä syytteen tarkistamisella ja sen yhteydessä uusilla seikoilla tarkoitetaan eli mikä syytteen tarkistamisen kohdeulottuvuus on. Tutkielmassa käydään läpi myös syytteen tarkistamisen sallittavuuden rajat ottaen huomioon rikosprosessin funktioiden oikeudenkäyntimenettelylle asettamat vaatimukset eli selvitetään syytteen tarkistamisen laajuusulottuvuus. Keskeisin syytteen tarkistamisen sallittavuuden arviointiin liittyvä kysymys on se, milloin uusiin seikkoihin vetoamista on pidettävä sallittuna syytteen tarkistamisena erotuksena syytteenmuutoskiellon alaisesta kielletystä syytteen laajentamisesta (ROL 5:17.1). Tutkielmassa selvitetään myös syytteen tarkistamisen aika- ja muodollinen ulottuvuus eli missä vaiheessa oikeudenkäyntiä syytteen tarkistaminen voi tulla kysymykseen sekä millaisia muodollisia edellytyksiä syytteen tarkistamistoimelta edellytetään. Kysymys syytteen tarkistamisen sallittavuudesta on tutkielman valossa osoittautunut ongelmalliseksi, mutta myös varsin moniulotteiseksi. Syytteen tarkistamisen soveltamiskäytännön selkeyttä ja täsmällisyyttä ovat omiaan heikentämään ensinnäkin sääntelyn aukollisuus ja puutteellisuus, mikä luonnollisesti on johtanut prosessinormin tulkintaan ja runsaan oikeuskäytännön syntymiseen. Syytteen tarkistaminen kietoutuu myös tiiviisti yhteen syytteenmuutoskiellon, syytesidonnaisuuden ja negatiivisen oikeusvoimavaikutuksen (res judicata) kanssa, joiden yhteensovittaminen puolestaan on osoittautunut haasteelliseksi rikosprosessin kaksoisfunktion muodostamista vastakkaisista intresseistä johtuen. Tutkielmassa on päädytty syytteen tarkistamisen laajaa käyttöalaa puoltavaan kantaan rikosvastuun ja sanktiovarmuuden toteutumisen asianmukaiseksi takaamiseksi. Tutkielmassa esitetyt rikosprosessin funktioiden tasapainottamiseen perustuvat tulkintasuositukset eri syytteen tarkistamistilanteissa edelleen esiintyvien erityisen vaikeiksi osoittautuneiden soveltamisongelmien ratkaisemiseksi edustavat yhtä mallia, jonka avulla voisi olla mahdollista saavuttaa mahdollisimman eheä syytteen tarkistamisen soveltamiskäytännön kokonaisuus käytännön oikeuselämässä.