Tahallisuus luottamusaseman väärinkäytössä

Abstract

Rikoslain 36 luvun 5 §:ssä säädetään luottamusaseman väärinkäyttönä rangaistavaksi menettely, jossa toisen taloudellisia tai oikeudellisia asioita hoitava väärinkäyttää luottamusasemaansa ja aiheuttaa näin menetellen päämiehelleen vahinkoa. Luottamusaseman väärinkäyttö voi toteutua kahdella tavalla: aktiivisella tekemisellä, eli ryhtymällä oikeudettomaan toimeen, tai laiminlyönnillä, eli jättämällä tehtävänsä osittain tai kokonaan suorittamatta. Seurauksena on useimmiten taloudellinen vahinko, mutta vahinko voi olla luonteeltaan myös muun tyyppinen, esimerkiksi oikeudellinen. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty myös, että vahinkoseurauksen aiheutumiseen riittää jo vahingon vaara.

Tahallisuus on yksi keskeisimmistä rikosoikeudellisista peruskäsitteistä. Lähtökohtaisesti rikoslaissa rangaistaviksi säädetyt teot ovat rangaistavia vain tahallisina. Rikoslain yleisten oppien uudistuksen jälkeen tahallisuudesta säädetään rikoslaissa, 3 luvun 6 §:ssä.

Tämän lainopillisen tutkielman kohteena on edellä mainittu rikoslain 36 luvun 5 §:n säännös. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin selvittää ja käsitellä luottamusaseman väärinkäytön säännöksen sisältöä ja toiseksi esitellä niin luottamusaseman väärinkäyttöä kuin tahallisuuden arviointiakin koskevia oikeustapauksia sekä selvittää sitä, miten tahallisuutta luottamusaseman väärinkäytössä arvioidaan.