Videoneuvottelun mahdollisuudet ja haasteet sosiaalisen tuen välineenä sijaishuoltoyksikön sosiaalityössä

Abstract

Tutkimus käsitteli henkilökohtaisen, internetpohjaisen videoneuvottelusovelluksen käyttömahdollisuuksia ja käyttöön liittyviä haasteita sosiaalityön tekemisen välineenä eräässä lastensuojelun sijaishuoltoyksikössä. Videoneuvottelun käyttöä tutkittiin sosiaalisen tuen antamisen näkökulmasta. Sosiaalinen tuki jaoteltiin tutkimuksessa tiedolliseen eli informatiiviseen, kognitiiviseen, henkiseen, emotionaaliseen ja materiaaliseen tukeen. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin tutkijan tekemiä erillisiä jäsennyksiä sosiaalisen tuen yhteisöllisestä ulottuvuudesta sekä sosiaalista tuesta rajojen asettamisena sosiaalisen kontrollin muodossa.

Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa tutkija osallistuu itse tutkijana ja sosiaalityön loppuvaiheen opiskelijana videoneuvottelutilanteisiin. Videoneuvottelua hyödynnettiin sijaishuoltoyksikön asiakastyössä neuvoteltaessa etänä lastensuojeluasiakkaiden, heidän perheiden, sijaisvanhempien ja verkostojen kanssa. Tutkijan tehtävänä oli tukea sijaishuoltoyksikköä videoneuvottelusovelluksen käyttöön ottamisessa ja kerätä tietoja käyttökokemuksista. Tutkimusaineisto on kerätty videoneuvotteluja havainnoimalla (osallistuva havainnointi) ja tutkimukseen osallistuneita haastattelemalla. Aineiston analysoimisessa on käytetty hermeneuttista lähestymistapaa ja sisällönanalyysia. Aineiston käsittelyssä painottuu teoriasidonnaisuus sosiaalisen tuen teorian muodostaessa merkittävän osan tulkintateoriaa.

Tutkimuskysymyksenä oli, miten videoneuvottelua voidaan hyödyntää sosiaalisen tuen välittämisessä sijaishuoltoyksikön sosiaalityössä? Tutkimuskysymykseen vastaamalla tutkimuksessa selvitettiin niitä haasteita ja mahdollisuuksia, joita videoneuvottelun käyttämiseen liittyy. Tutkimuksella hankitiin tietoa uudenlaisen videoneuvottelusovelluksen käyttömahdollisuuksista ja soveltamisen edellytyksistä. Tarkoituksena oli näin tarkoituksenmukaisempien käytäntöjen ja työtapojen hahmottaminen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, millaisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin videoneuvottelun käyttö näyttää soveltuvan, ja mitä lisäarvoa sen käyttämisestä aiheutuu. Tutkimus on lähtökohtaisesti kriittinen, ja siinä selvitettiin myös niitä haasteita ja puutteita, joita videoneuvottelun käyttöön näyttäisi liittyvän.

Tutkimuksen tuloksista selviää, että videoneuvottelun välityksellä sosiaalisen tuen antaminen ja saaminen onnistuu tekniikan toimiessa riittävän hyvin. Tekniset ongelmat aiheuttivat kuitenkin haasteita. Näihin haasteisiin voidaan vastata teknistä sovellusta kehittämällä ja videoneuvottelun käyttöä harjoittelemalla. Työntekijöillä esiintyi jonkinasteinen kynnys uudenlaisen teknologian käyttöön ottamisen suhteen ja he olisivat tarvinneet enemmän tukea, ohjausta ja koulutusta videoneuvottelun käyttöön ottamisessa. Videoneuvottelukokeilun ajankohta ei ollut optimaalinen johtuen samaan aikaan käynnissä olevasta organisaatiouudistuksesta. Organisaation tuki ja sitoutuminen projektiin eivät olleet riittävän vahvoja. Sovelluksen hyödyllisyyttä ei myöskään kyetty kokeilun alussa riittävästi demonstroimaan työntekijöille.

Tekniikan toimiessa videoneuvotteluun tottuminen tapahtui nopeasti. Sosiaalisen tuen antaminen toteutui videoneuvottelussa hyvin samankaltaisesti kuin kasvotusten. Auttamistyö näyttäytyi yksilökeskeisenä eikä siinä ollut havaittavissa tutkijan muotoilemaa sosiaalisen tuen yhteisöllistä ulottuvuutta. Sen sijaan siinä näyttäytyivät kaikki muut sosiaalisen tuen muodot sekä sosiaalinen tuki rajojen asettamisena tai asiakastilanteen raamittamisena. Tällaisena sosiaalisen tuen muodot toteutuivat varsin tehokkaasti ja kohdennetusti. Videoneuvottelun avulla onnistuttiin lisäämään asiakkaiden ja työntekijöiden välistä vuorovaikutusta ja nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusta. Osalle asiakkaista videoneuvottelu sopi erityisen hyvin. Tämä johtui videoneuvottelun aiheuttamasta lievästi etäännyttävästä vaikutuksesta, joka lisäsi turvallisuuden ja luottamuksellisuuden tuntua. Kaiken kaikkiaan videoneuvottelu vaikuttaa lupaavalta työvälineeltä, jonka käyttöön ottamisen kehittämistä kannattaa jatkaa sosiaalityön työmuotojen laajentamiseksi verkkoympäristöön. Lisäksi videoneuvottelun käyttöä kannattaisi kehittää yhteisöllisempään suuntaan.