Välityslausekkeen sitovuus sopimusluonnoksissa kansainvälisessä välimiesmenettelyssä

Abstract

Ennen varsinaiseen sopimukseen pääsemistä osapuolet käyvät neuvotteluita sopimuksen ehdoista ja sisällöstä. Joskus sopijaosapuolet eivät syystä tai toisesta pääse yhteisymmärrykseen ja neuvottelut saatetaan keskeyttää tai sopimus saatetaan jättää allekirjoittamatta. Tällaisissa tilanteissa pääsääntönä on se, että osapuolten välille ei ole tällöin syntynyt oikeussuhdetta, joka velvoittaisi toimimaan sopimuksen mukaisesti. Kansainvälisissä kauppasopimuksissa on kuitenkin usein jo luonnosvaiheessa mukana välityslauseke. Yleisenä periaatteena välityssopimuksia tulkittaessa on katsottu olevan se, että ne ovat erillisiä sopimuksia suhteessa itse pääsopimukseen eikä niiden pätevyys näin ollen ole sidottuna pääsopimuksen pätevyyteen.

Tutkielmassani tarkastelen sitä, miten välityslausekkeen sitovuutta sopimusluonnoksissa tulisi tulkita. Tutkielman pääkysymys voidaan tiivistää yhteen kysymykseen: voidaanko osapuolten nähdä sopineen sitovasti välimiesoikeudesta riidanratkaisufoorumina pelkkien sopimusluonnoksien perusteella?

Tutkimusmenetelmäni on oikeusdogmaattinen. Koska tutkielmani sisältää tulkintaa monista kansainvälisistä sopimuksista, mallisäännöistä, tuomioistuinten ja välitysoikeuksien päätöksistä, kansallista oikeusäännöistä sekä erilaisista ohjesäännöistä, on siinä mukana myös oikeusvertaileva aspekteja ja elementtejä. Tutkielmassani käyn läpi ensin välityslausekkeen muotovaatimukset sekä tarkastelen välityssopimusten erillisyyttä. Sen jälkeen keskityn lainvalintasäännöksiin, jonka jälkeen käyn läpi erilaisia sopimusoikeudellisia tulkintaperiaatteita. Viimeisenä tuon esiin Singaporen korkeimman oikeuden sekä Sveitsin korkeimman oikeuden ratkaisut, jotka käsittelevät välityslausekkeen sitovuutta sopimusluonnoksissa. Vertailen näitä ratkaisuja toisiinsa sekä peilaan niissä tuotuja näkökulmia tutkielmassani esitettyihin teorioihin.

Tutkielmassani olen tullut siihen johtopäätökseen, että välityslausekkeen sitovuuteen sopimusluonnoksissa ei ole yhtä oikeaa vastausta tai ”ratkaisua”. Kritisoin kuitenkin etenkin separabiliteettiperiaatteen soveltamista sopimusluonnoksissa oleviin välityslausekkeisiin. Mielestäni välityslausekkeen sitovuutta voidaan tulkita samanlaisilla tulkintaperiaatteilla kuin itse pääsopimuksen sitovuutta. Loppujen lopuksi välityslausekkeenkin sitovuus perustuu kaikkein tärkeimpään elementtiin – osapuolten yhteiseen tarkoitukseen ja tahtoon.