Adoption vahvistaminen ilman vanhemman suostumusta
Lipponen, Marjo (2018)
Lipponen, Marjo
Lapin yliopisto
2018
restrictedAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201806111229
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201806111229
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee perusteita, joilla Suomessa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on perusteltu erittäin painavien syiden olemassa oloa ja täten adoption hyväksymistä ja oikeutusta vanhemman suostumuksen puutteesta huolimatta. Kaikkia lasta koskevissa päätöksissä on kansallisen ja kansainvälisen oikeussääntelyn velvoittamana tärkeimpänä ratkaisua ohjaavana tavoitteena ja ohjenuorana oltava lapsen etu, joten tutkielmassa käsitellään myös lapsen edun käsitettä. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen ja tutkielmassa on tarkasteltu tutkimusaiheen kannalta merkittäviä lakeja, kirjallisuutta ja ennen kaikkea oikeuskäytäntöä. Painopiste on tutkimusaiheen luonteen vuoksi oikeuskäytännön tarkastelussa ja erityisesti ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuissa, koska aiheeseen liittyviä kansallisia ratkaisuja sekä minkään maan kirjallisuutta tai tutkimustuloksia on äärimmäisen vähän, jos ollenkaan.
EIT:n ja KKO:n ratkaisuissa esille tulleita adoption hyväksymisen puolesta puhuvia seikkoja vanhemman adoptiosta kieltäytymisen tilanteessa ovat lapsen ja lapsesta huolehtivien kärsimä jatkuva epävarmuus, lapsen erityinen tarve vakauteen, pysyvyyteen ja turvallisuuteen, lapsen kaltoinkohtelu vanhempien taholta tai muu vanhemman epäasiallinen käytös, sijaisvanhempien kontaktin mahdollistaminen, lapsen mielipide erityisesti jos hän on vähintään 12-vuotias, vähäinen yhteydenpito lapsen ja vanhemman välillä, de facto perhesuhteiden virallistaminen, lapsen oikeuden kehitykseen turvaaminen, perheen lasten oikeudellisen ja taloudellisen aseman yhdenvertaistaminen ja toisen oikeudellisen vanhemman saaminen adoption kautta. Adoption vahvistamista vastaan puhuu positiivinen yhteydenpito ja hyvä suhde vanhemman ja lapsen välillä, vanhemman pyrkimykset suhteen luomiseksi lapseensa, lapsen mielipiteen riittämätön selvittäminen ja arviointi, lapsen kuulematta jättäminen, vanhemman epäasiallinen vaikuttaminen lapsen asenteeseen toista vanhempaa kohtaan sekä lapsen mielipiteeseen adoption vahvistamisesta.
Mainitut syyt noudattavat lapsioikeuden yleisiä oppeja lapsen edusta, lapsen itsemääräämisperiaatteesta, lapsen suojelun periaatteesta, vanhemman ensisijaisen kasvatusvastuun periaatteesta, vanhempien keskinäisestä yhdenvertaisuudesta sekä lasten yhdenvertaisuudesta.
EIT:n ratkaisuista näkee kuinka auttamattoman hitaan ja pitkän prosessin osapuolet ovat joutuneet käymään läpi. EIT:lla on valta määrätä sopimusta rikkonut sopimusvaltio maksamaan hyvitystä. Ajan kulumisen vuoksi rahallinen korvaus onkin usein käytännössä ainut keino reagoida virheisiin adoptioratkaisuissa. Lapsen etu estää lapsen siirtämisen toiseen perheeseen, sen aiheuttaman trauman, järkytyksen ja lapsen kehitykselle haitallisuuden vuoksi
EIT:n ja KKO:n ratkaisuissa esille tulleita adoption hyväksymisen puolesta puhuvia seikkoja vanhemman adoptiosta kieltäytymisen tilanteessa ovat lapsen ja lapsesta huolehtivien kärsimä jatkuva epävarmuus, lapsen erityinen tarve vakauteen, pysyvyyteen ja turvallisuuteen, lapsen kaltoinkohtelu vanhempien taholta tai muu vanhemman epäasiallinen käytös, sijaisvanhempien kontaktin mahdollistaminen, lapsen mielipide erityisesti jos hän on vähintään 12-vuotias, vähäinen yhteydenpito lapsen ja vanhemman välillä, de facto perhesuhteiden virallistaminen, lapsen oikeuden kehitykseen turvaaminen, perheen lasten oikeudellisen ja taloudellisen aseman yhdenvertaistaminen ja toisen oikeudellisen vanhemman saaminen adoption kautta. Adoption vahvistamista vastaan puhuu positiivinen yhteydenpito ja hyvä suhde vanhemman ja lapsen välillä, vanhemman pyrkimykset suhteen luomiseksi lapseensa, lapsen mielipiteen riittämätön selvittäminen ja arviointi, lapsen kuulematta jättäminen, vanhemman epäasiallinen vaikuttaminen lapsen asenteeseen toista vanhempaa kohtaan sekä lapsen mielipiteeseen adoption vahvistamisesta.
Mainitut syyt noudattavat lapsioikeuden yleisiä oppeja lapsen edusta, lapsen itsemääräämisperiaatteesta, lapsen suojelun periaatteesta, vanhemman ensisijaisen kasvatusvastuun periaatteesta, vanhempien keskinäisestä yhdenvertaisuudesta sekä lasten yhdenvertaisuudesta.
EIT:n ratkaisuista näkee kuinka auttamattoman hitaan ja pitkän prosessin osapuolet ovat joutuneet käymään läpi. EIT:lla on valta määrätä sopimusta rikkonut sopimusvaltio maksamaan hyvitystä. Ajan kulumisen vuoksi rahallinen korvaus onkin usein käytännössä ainut keino reagoida virheisiin adoptioratkaisuissa. Lapsen etu estää lapsen siirtämisen toiseen perheeseen, sen aiheuttaman trauman, järkytyksen ja lapsen kehitykselle haitallisuuden vuoksi