Hallintotuomioistuimen selvittämisvastuu ulkomaalaisasioissa erityisesti huomioon ottaen rajoitukset lisäselvityksen esittämiseen ulkomaalaislaissa

Abstract

Hallintolainkäytössä kantavana periaatteena on aineellisen totuuden selvittäminen ja asianosaisen oikeusturvan toteutumisen varmistaminen. Hallintotuomioistuimen vastuulla on, että ratkaisua ei tehdä puutteellisen, virheellisen, yksipuolisen tai epäluotettavan selvityksen perusteella. Hallintoprosessin tuomioistuinvetoisuutta prosessin kohteena olevan asian selvittämisessä kutsutaan hallintotuomioistuimen selvittämisvelvollsuudeksi. Selvittämisvelvollisuus kytkeytyy hallintoprosessin aineellisen totuuden periaatteeseen, joka toimii keskeisenä hallintotuomioistuimen toimintaa ohjaavana arvoperiaatteena. Ulkomaalaisasiat kuuluvat tuomioistuinvaiheessa hallintolainkäyttölain piiriin, mistä johtuen ulkomaalaisasioihin sovelletaan sekä ulkomaalaislakia että hallintolainkäyttölakia. Ulkomaalaislakiin säädettiin vuonna 2016 uusi pykälä, jonka perusteella hallintotuomioistuimella asetettiin mahdollisuus rajoittaa lisäselvityksen vastaanottamista säädetyn määräajan jälkeen. Ulkomaalaislakiin säädetty prekluusiouhkainen pykälä on hallintolainkäyttölain saralla ainutlaatuinen ja poikkeuksellinen, eikä hallintolainkäyttölain piirissä oleva erikseen vastaavaa prekluusiouhkaista pykälää säädetty. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erityisesti ulkomaalaislain lisäselvityksen rajoittamista koskevan pykälän suhdetta hallintolainkäytön tuomioistuimen selvittämisvelvollisuutta koskevaan pykälään. Tutkielmassa tarkastellaan lisäksi ulkomaalaisasiota koskevan palautuskiellon suhdetta lisäselvityksen rajoittamiseen. Tutkielmassa perehdytään lopuksi lisäselvityksen rajoittamisen perusteltavuuteen ulkomaalaisasioissa ottaen huomioon erityisesti asianosaisen oikeusturva ja prosessiekonomiset näkökohdat. Tutkielma on päämetodiltaan lainopillinen. Tutkimuksen viimeisessä kappaleessa on arvioitu de lege ferenda -tutkimusmetodin kautta sitä, miten lainsäädäntöä voisi tulevaisuudessa järjestää. Tärkeimpinä lähteinä tutkielmassa ovat hallintoprosessia ja ulkomaalaisasioita koskeva oi k e u s k i r j a l l i s u u s . L ä h t e i n ä o n n i i n i k ä ä n k ä y t e t t y E u r o o p a n ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja.