Syytetyn oikeus suulliseen pääkäsittelyyn hovioikeudessa : erityisesti silmällä pitäen Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia
Kämäräinen, Markus (2018)
Lapin yliopisto
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901253139
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901253139
Tiivistelmä
Hovioikeusmenettely on Suomessa lähtökohtaisesti kirjallista. Vaikka Euroopan ihmisoikeus-sopimuksen 6 artikla takaa jokaiselle rikoksesta syytetylle oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, ei muutoksenhakumenettelyn suullisuus ole poikkeukseton. Tässä oikeusdogmaattisessa tutkielmassa tarkastellaan kansallista lainsäädäntöä koskien hovioikeuden velvollisuutta toimittaa pääkäsittely rikosasiassa. Tutkielmassa luodaan katsaus hovioikeuden pääkäsittelyratkaisua ohjaaviin perus- ja ihmisoikeuksiin sekä alemman asteiseen lainsäädäntöön.
Hovioikeuden pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta ohjaavat erityisesti oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 26 luvun säännökset. Erityisesti oikeudenkäymiskaaren 26:14.2:n poikkeusperuste pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuuteen on osoittautunut tulkinnanvaraiseksi. Tutkielman yleisessä osassa tarkastellaan niitä perus- ja ihmisoikeuksia sekä oikeusperiaatteita, joista käsin oikeudenkäymiskaaren säännöksiä tulkitaan pääkäsittelyratkaisua tehtäessä.Tutkielman erityisessä osassa tarkastellaan, milloin syytetyn oikeus pääkäsittelyyn toteutuu käytännössä voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Syytetyn oikeus pääkäsittelyyn edellyttää lähtökohtaisesti syytetyn pyyntöä. Syytetyn laiminlyödessä pyynnön esittämisen, saattaa syyttäjällä olla ajoittainen velvollisuus pääkäsittelyn pyytämiseen. Samoin hovioikeus voi poikkeuksellisesti olla velvollinen toimittamaan pääkäsittelyn omasta aloitteestaan. Erityisen huomion kohteena ovat edellytykset, joiden täytyttyä hovioikeuden ei tarvitse järjestää pääkäsittelyä syytetyn sitä pyydettyä.
Viimeisessä jaksossa arvioidaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, sen tarkoituksenmukaisinta tulkintametodia ja erilaisia vaihtoehtoja pääkäsittelyiden lisäämiseksi suomalaisissa hovioikeuksissa. Lopuksi pohditaan lainsäädännön kehittämistä Ruotsin mallin mukaiseksi, jossa pääkäsittely rikosasioissa on pääsääntö.
Hovioikeuden pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuutta ohjaavat erityisesti oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 26 luvun säännökset. Erityisesti oikeudenkäymiskaaren 26:14.2:n poikkeusperuste pääkäsittelyn toimittamisvelvollisuuteen on osoittautunut tulkinnanvaraiseksi. Tutkielman yleisessä osassa tarkastellaan niitä perus- ja ihmisoikeuksia sekä oikeusperiaatteita, joista käsin oikeudenkäymiskaaren säännöksiä tulkitaan pääkäsittelyratkaisua tehtäessä.Tutkielman erityisessä osassa tarkastellaan, milloin syytetyn oikeus pääkäsittelyyn toteutuu käytännössä voimassa olevan lainsäädännön puitteissa. Syytetyn oikeus pääkäsittelyyn edellyttää lähtökohtaisesti syytetyn pyyntöä. Syytetyn laiminlyödessä pyynnön esittämisen, saattaa syyttäjällä olla ajoittainen velvollisuus pääkäsittelyn pyytämiseen. Samoin hovioikeus voi poikkeuksellisesti olla velvollinen toimittamaan pääkäsittelyn omasta aloitteestaan. Erityisen huomion kohteena ovat edellytykset, joiden täytyttyä hovioikeuden ei tarvitse järjestää pääkäsittelyä syytetyn sitä pyydettyä.
Viimeisessä jaksossa arvioidaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, sen tarkoituksenmukaisinta tulkintametodia ja erilaisia vaihtoehtoja pääkäsittelyiden lisäämiseksi suomalaisissa hovioikeuksissa. Lopuksi pohditaan lainsäädännön kehittämistä Ruotsin mallin mukaiseksi, jossa pääkäsittely rikosasioissa on pääsääntö.