Kansalaisuudettomien oikeudellinen asema kansainvälisessä oikeudessa
Narkiniemi, Laura (2019)
Lapin yliopisto
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903047088
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201903047088
Tiivistelmä
Kansalaisuudettomuus voi tuntua monelle täysin vieraalta ajatukselta ja sen olemassaoloa ei ole välttämättä tullut edes ajatelleeksi. Kansalaisuudettomuus on kuitenkin todellinen ongelma ja se on läsnä niin länsimaissa kuin kehittyvissä maissakin. Käytännössä kansalaisuudettomuutta esiintyy jokaisella maapallon mantereella. Kansalaisuudettomuus voi pysyä näkymättömissä ja siitä kärsivät ihmiset elävät syrjäytyneenä yhteiskunnassa tuomatta asemaansa välttämättä aktiivisesti esiin. Kansalaisuudettomuus on saanut osakseen huomiota jo useamman vuosikymmenen ajan ja heti toisen maailmansodan jälkeen myös YK alkoi kiinnittää ongelmaan huomiota. Viime vuosina YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on ottanut kansalaisuudettomuuden yhdeksi keskeiseksi teemakseen ja se on aloittanut kampanjan kansalaisuudettomuuden poistamiseksi vuoteen 2024 mennessä.
Tutkielmassa selvitän mitä kansalaisuudettomuus kansainvälisen oikeuden ilmiönä tarkoittaa ja kuinka siihen on pyritty puuttumaan kansainvälisen yhteisön toimesta. Lisäksi tarkastelen kansalaisuudettomien oikeuksia valtiottomien oikeusasemaa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valossa ja vertaan sen tuomaa suojaa ja merkitystä keskeisimpiin ihmisoikeussopimuksiin, eli kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainväliseen yleissopimukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Kansalaisuus ja sen sääntely ovat vahvasti valtion suvereniteettiin kuuluvia asioita eivätkä valtiot ole halukkaita luopumaan suvereniteetistaan. Kansainvälinen oikeus kansalaisuudettomuuden ympärillä kuitenkin kehittyy koko ajan ja viimeaikaisin kehitys on kaventanut valtioiden puhdasta suvereniteettia. Suvereniteetin väheneminen voi myös tulevaisuudessa johtaa kansalaisuudetto-muutta koskevan kansallisen lainsäädännön ristiriitojen vähenemiseen.
Useimmat oikeudet, jotka valtiottomien oikeusasemaa koskeva sopimus kansalaisuudettomille turvaa, ovat myös mainittuina KP- ja TSS-sopimuksissa. Oikeuksien kattavuudessa on kuitenkin eroja niiden tuoman suojan sekä sisällön suhteen. Oikeudet ovat osittain päällekkäisiä, mutta kaikki sopimukset ovat kuitenkin merkittäviä kansalaisuudettomien oikeuksien turvaamiseksi. Kansalaisuudettomien oikeudellisen aseman kannalta siten pelkkä valtiottomien oikeusasemaa koskeva sopimus ei ole tarpeeksi kattava, vaan siinä on omat puutteena ja siitä syystä kansainväliset ihmisoikeussopimukset täydentävät sen tuomaa suojaa. Toisaalta myös valtiottomien oikeusasemaa koskevassa sopimuksessa on tiettyjä oikeuksia, joita mikään muu kansainvälisen oikeuden instrumentti ei kansalaisuudettomille turvaa.
Tutkielmassa selvitän mitä kansalaisuudettomuus kansainvälisen oikeuden ilmiönä tarkoittaa ja kuinka siihen on pyritty puuttumaan kansainvälisen yhteisön toimesta. Lisäksi tarkastelen kansalaisuudettomien oikeuksia valtiottomien oikeusasemaa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valossa ja vertaan sen tuomaa suojaa ja merkitystä keskeisimpiin ihmisoikeussopimuksiin, eli kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaa kansainväliseen yleissopimukseen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Kansalaisuus ja sen sääntely ovat vahvasti valtion suvereniteettiin kuuluvia asioita eivätkä valtiot ole halukkaita luopumaan suvereniteetistaan. Kansainvälinen oikeus kansalaisuudettomuuden ympärillä kuitenkin kehittyy koko ajan ja viimeaikaisin kehitys on kaventanut valtioiden puhdasta suvereniteettia. Suvereniteetin väheneminen voi myös tulevaisuudessa johtaa kansalaisuudetto-muutta koskevan kansallisen lainsäädännön ristiriitojen vähenemiseen.
Useimmat oikeudet, jotka valtiottomien oikeusasemaa koskeva sopimus kansalaisuudettomille turvaa, ovat myös mainittuina KP- ja TSS-sopimuksissa. Oikeuksien kattavuudessa on kuitenkin eroja niiden tuoman suojan sekä sisällön suhteen. Oikeudet ovat osittain päällekkäisiä, mutta kaikki sopimukset ovat kuitenkin merkittäviä kansalaisuudettomien oikeuksien turvaamiseksi. Kansalaisuudettomien oikeudellisen aseman kannalta siten pelkkä valtiottomien oikeusasemaa koskeva sopimus ei ole tarpeeksi kattava, vaan siinä on omat puutteena ja siitä syystä kansainväliset ihmisoikeussopimukset täydentävät sen tuomaa suojaa. Toisaalta myös valtiottomien oikeusasemaa koskevassa sopimuksessa on tiettyjä oikeuksia, joita mikään muu kansainvälisen oikeuden instrumentti ei kansalaisuudettomille turvaa.