Kokeellinen hoito ja yleisistä hoitosuosituksista poikkeavat hoidot lääketieteessä : oikeudellisia reunaehtoja

Abstract

Elämme Suomessa, varmasti itsenäistymisemme jälkeen, vaurainta aikaa. Elämme myös maailmassa, jossa tiedonsaanti on korkeimmillaan. Kiitos internetin ja sosiaalisen median. Toisinaan tieto on hyvää ja toisinaan ei. Ihmisillä on myös aikaa ja varaa paneutua itseensä ja hyvinvointiinsa. Pyrkimyksenä on pitää erin tavoin yllä terveyttä ja hakea uusia vaihtoehtoja sairauksista parantumiseen. Hyvät mahdollisuudet siihen antavat sähköiset tietolähteet ja toisten ihmisten jakamat kokemukset sosiaalisessa mediassa. Elämä ei ole enää selviytymistä päivästä toiseen, vaan on aikaa pohtia omia hoidollisia vaihtoehtoja. Ihmisten tietoisuus hoitovaihtoehdoista ovat kasvaneet merkittävästi tekniikan, eri tieteenalojen valtavan kehittymisen ja kattavan internetsivustoilta saatavien tietojen myötä. Ihmiset ovat saaneet uutta valoa ja uskoa aina vain paremmasta huomisesta.

Vaikka lisääntyneen tutkimuksen ja tiedon määrä on kasvanut, on se pitänyt rinnallaan myös skeptisyyden ja toisinajattelijoiden joukon, jotka ovat murtaneet ajatuksillaan yleisiä käsityksiä. Yksi suurimpia kyseenalaistuksen kohteeksi joutuneita tieteitä on lääketiede. Vaihtoehtoiset hoitomuodot ovat lisänneet suosiotaan viimeisten vuosien aikana ja niiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Ilmiö on havaittavissa pelkästään eri vaihtoehtohoitoja tarjoavien yritysten määrässä ja mainonnassa. Syykin on selvä, moderni lääketiede ei pysty vastaamaan ihmisten kaikkiin sairauksiin ja vaivoihin.

Kuitenkin osa hoitoa hakevista voivat tuntea lääketieteen ulkopuolelle rajatut vaihtoehtoiset hoitomuodot vieraiksi ja pelottavaksikin. Wellness- tyyppiset, homeopaattiset, energian kulkuun perustuvat hoidot koetaan hyvinvointia tukeviksi hoidoiksi – ei parantavaksi. He haluavat löytää enemmän erilaisia hoitovaihtoehtoja lääketieteen tarjonnasta käsin.

Lääketieteessä ei ole juurikaan tilaa omiin ”sooloiluihin”, vaan hoitojen tulisi perustua tutkittuun ja hyväksi koettuun tietoon tehtäessä hoitolinjauksia. Toisaalta osa lääkäreistä haluaisi tarjota ”ei tunnustettuja” hoitoja potilailleen, mutta se ei aina ole välttämättä mahdollista vallitsevan lainsäädännön puitteissa. Lääketieteessäkin on ajauduttu erilaisiin koulukuntakiistoihin hoitolinjoja valittaessa ja se on saattanut monen potilaan huonoon välikäteen ja lääkärin tiukkaan tilanteeseen, kun hän on perustellut hoitolinjauksensa valintasyytä. Etenkin poikkeavilla hoitolinjoilla hoidetut potilaat ovat huolissaan siitä, että heidän hyväksi kokemansa hoito on mahdollisesti loppumassa.

Lääkäri on aina avainasemassa tarjotessaan tietoa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan hoitoja, jotka eivät kuulu terveydenhuoltojärjestelmän valtakulttuuriin, mutta se on saatavilla lääkärin toimesta. Käytännössä terveydenhuollon ammattihenkilöiltä edellytetään pelkästään tutkimukseen perustuvan lääkinnän käyttämistä, sekä yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä, perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti. Viranomaiset haluavat seurata kokeellisia lääkehoitoja ja toimenpiteitä mahdollisten vakavien sivuvaikutusten vuoksi. Valviran tehtävä on varmistaa, että lääkettä tai hoitoa määrätään asianmukaisesti sekä lääkäri seuraa sen käyttöä.