Systeemisen lastensuojelumallin jäljillä : katsaus 2000-luvulla julkaistuihin tutkimuksiin ja raportteihin
Mettiäinen, Virpi (2019)
Lapin yliopisto
2019
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019040911692
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019040911692
Tiivistelmä
Lastensuojelu on yhteiskunnallisessa keskustelussa usein syytettynä laiminlyönneistä tai sen kuvataan olevan kriisissä. Iso-Britanniassa lastensuojelu on ollut kriisissä runsaasti mediajulkisuutta saaneiden lasten kuolemantapausten vuoksi ja samankaltaista keskustelua on nähty myös Suomessa Vilja-Eerikan tapauksen johdosta. Yhtenä ratkaisuna lastensuojelun kriiseihin on kehittämistyö, jonka tuloksena Lontoossa syntyi Reclaim Social Work- malli. Mallin keskiössä on moniammatillinen työskentely ja asiakasmäärien vähentäminen. Tämä systeeminen lastensuojelumalli on tuotu myös Suomeen osana lapsi- ja perhepalveluiden uudistamista. Systeeminen teoria on lähtöisin luonnontieteiden piiristä, mutta erityisesti 1960-luvulta eteenpäin sitä on hyödynnetty esimerkiksi kybernetiikassa ja myös ihmistieteissä.
Omassa työssäni olen tehnyt kuvailevan kirjallisuuskatsauksen 2000-luvulla tehdystä systeemiseen teoriaan ja lastensuojeluun keskittyvästä kansainvälisestä vertaisarvioidusta tutkimuksesta ja lastensuojelujärjestöjen tai muiden vastaavien aiheeseen liittyvistä raporteista. Tätä kansainvälistä tutkimusta olen tarkastellut Foucault’n teoretisointiin perustuvan genealogian ja tiedon arkeologian avulla.
Tutkimuksessani olen etsinyt aineistoni avulla vastauksia kahteen erilliseen kysymykseen. Ensimmäisenä kysymyksenä on ollut se, mitä systeemisellä teorialla lastensuojelun yhteydessä tarkoitetaan. Toisena kysymyksenä olen pohtinut aineistoni avulla sitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että systeeminen lastensuojelumalli on noussut laajempaan keskusteluun ja vastaukseksi lastensuojelun sosiaalityön haasteille.
Tutkimuksessani tulee näkyviin, että systeeminen teoria pohjautuu selvästi Reclaim Social Work -hankkeen ja Eileen Munron (2011) raportin pohjalle, eikä kyseisen mallin mukaista systeemistä teoretisointia ei ole juurikaan kritisoitu. Systeemisen lastensuojelumallin suosio näyttäytyy aineistoni perusteella vastauksena lastensuojelun kriisiin ja toisaalta mallin avulla ajatellaan päästävän syyttelykulttuurista, joka on liittynyt erityisesti Iso-Britanniassa median voimakkaaseen rooliin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Suomalaisen lastensuojelukontekstin osalta olisi syytä käydä kriittistä keskustelua systeemisen lastensuojelumallin haasteista, jotta voitaisiin välttää niitä haasteita, joita mallin käyttöönotto on Englannissa aiheuttanut.
Omassa työssäni olen tehnyt kuvailevan kirjallisuuskatsauksen 2000-luvulla tehdystä systeemiseen teoriaan ja lastensuojeluun keskittyvästä kansainvälisestä vertaisarvioidusta tutkimuksesta ja lastensuojelujärjestöjen tai muiden vastaavien aiheeseen liittyvistä raporteista. Tätä kansainvälistä tutkimusta olen tarkastellut Foucault’n teoretisointiin perustuvan genealogian ja tiedon arkeologian avulla.
Tutkimuksessani olen etsinyt aineistoni avulla vastauksia kahteen erilliseen kysymykseen. Ensimmäisenä kysymyksenä on ollut se, mitä systeemisellä teorialla lastensuojelun yhteydessä tarkoitetaan. Toisena kysymyksenä olen pohtinut aineistoni avulla sitä, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että systeeminen lastensuojelumalli on noussut laajempaan keskusteluun ja vastaukseksi lastensuojelun sosiaalityön haasteille.
Tutkimuksessani tulee näkyviin, että systeeminen teoria pohjautuu selvästi Reclaim Social Work -hankkeen ja Eileen Munron (2011) raportin pohjalle, eikä kyseisen mallin mukaista systeemistä teoretisointia ei ole juurikaan kritisoitu. Systeemisen lastensuojelumallin suosio näyttäytyy aineistoni perusteella vastauksena lastensuojelun kriisiin ja toisaalta mallin avulla ajatellaan päästävän syyttelykulttuurista, joka on liittynyt erityisesti Iso-Britanniassa median voimakkaaseen rooliin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Suomalaisen lastensuojelukontekstin osalta olisi syytä käydä kriittistä keskustelua systeemisen lastensuojelumallin haasteista, jotta voitaisiin välttää niitä haasteita, joita mallin käyttöönotto on Englannissa aiheuttanut.