Ympäristövahingonkorvausoikeudellisista korvausperusteista tärinävahingon kannalta
Määttä, Mika (2019)
Lapin yliopisto
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061019794
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019061019794
Tiivistelmä
Selvitän tutkielmassa tärinävahinkoon sovellettavaa lakia tai muuta perustetta eli sellaista korvausperustetta, johon vahingonkorvausvaatimuksen tärinän aiheuttamasta vahingosta voi perustaa. Tällöin kysymyksenä on, mikä on tärinävahingon korvausperuste, ja milloin sovellettavaksi tulee mikäkin korvausperuste. Kysymys on lainvalintaa ja lakien välisiä suhteita koskevasta tutkimuksesta kuin myös korvausperusteiden, niiden sisällön selvittämisen ja korvausperusteisiin liittyviin olennaisiin kysymyksiin kohdistuvasta tutkimuksesta.
Tärinävahingon korvausperusteena voi pitää joko ympäristövahinkolaista (YVL 737/1994) tai laista eräistä naapuruussuhteista (NaapL 26/1920) ilmeneviä ankaralle korvausvastuulle pohjautuvia perusteita. Näissä molemmissa laeissa mainitaan nimenomaisesti tärinä yhtenä mahdollisena vahingon aiheuttavana häiriönä, jolloin tärinävahingolle on siitä syystä nähtävissä kaksi nimenomaista korvausperustetta.
Molemmat lait sisältävät sietämisvelvollisuutta tarkoittavan edellytyksen. Siten korvausvastuu syntyy vasta silloin, kun sietämisvelvollisuus ylittyy. Sietämisvelvollisuuden osalta selvitän molempien lakien osalta niiden sisältöä ja eroja. Sietämisvelvollisuus arvioidaan molempien lakien osalta pitkälti samalla tavalla samojen perusteiden nojalla, vaikka joitain erojakin on. NaapL:n mukaisen sietämisvelvollisuuden kohdallla havaitaan yhteys YSL:n mukaisen ympäristöluvan tarpeeseen.
Tärinävahingon korvausperusteeksi tulee varsin yleisesti YVL NaapL:n sijasta. Silti NaapL saattaa tulla sovellettavaksi myös muissa tilanteissa, kuin vain niissä, joissa sen on ajateltu kyseisten lakien esitöissä tai muutosesitöissä tulevan sovellettavaksi. Olen arvioinut NaapL:n merkityksen olevan käytännössä enemmän muualla kuin vahinkojen korvaamista koskevissa kysymyksissä. Eli siinä on kysymys enemmän lupalaista, kun YVL tulee sovellettavaksi vahingon korvaamisessa varsin usein myös niissä tilanteissa, joissa täyttyisi NaapL:n mukaisen vahingon korvaamisen edellytykset. Näin siitä syystä, että NaapL:ssa viitataan YVL:n soveltumiseen silloin, kun kysymys on samalla ympäristövahingosta, josta säädetään YVL:ssa.
Tutkimusmenetelmä on lainoppi, jossa on oikeussäännösten tulkintaa ja sytematisointia. Korvausperusteiden sisällön selvittämisessä ja niiden soveltumisessa tietynlaisiin tilanteisiin kysymys on lakien tulkinnasta. Lakien välisten yhteyksien ja suhteiden selvittäminen on pitkälti systematisoivaa lainoppia.
Tärinävahingon korvausperusteena voi pitää joko ympäristövahinkolaista (YVL 737/1994) tai laista eräistä naapuruussuhteista (NaapL 26/1920) ilmeneviä ankaralle korvausvastuulle pohjautuvia perusteita. Näissä molemmissa laeissa mainitaan nimenomaisesti tärinä yhtenä mahdollisena vahingon aiheuttavana häiriönä, jolloin tärinävahingolle on siitä syystä nähtävissä kaksi nimenomaista korvausperustetta.
Molemmat lait sisältävät sietämisvelvollisuutta tarkoittavan edellytyksen. Siten korvausvastuu syntyy vasta silloin, kun sietämisvelvollisuus ylittyy. Sietämisvelvollisuuden osalta selvitän molempien lakien osalta niiden sisältöä ja eroja. Sietämisvelvollisuus arvioidaan molempien lakien osalta pitkälti samalla tavalla samojen perusteiden nojalla, vaikka joitain erojakin on. NaapL:n mukaisen sietämisvelvollisuuden kohdallla havaitaan yhteys YSL:n mukaisen ympäristöluvan tarpeeseen.
Tärinävahingon korvausperusteeksi tulee varsin yleisesti YVL NaapL:n sijasta. Silti NaapL saattaa tulla sovellettavaksi myös muissa tilanteissa, kuin vain niissä, joissa sen on ajateltu kyseisten lakien esitöissä tai muutosesitöissä tulevan sovellettavaksi. Olen arvioinut NaapL:n merkityksen olevan käytännössä enemmän muualla kuin vahinkojen korvaamista koskevissa kysymyksissä. Eli siinä on kysymys enemmän lupalaista, kun YVL tulee sovellettavaksi vahingon korvaamisessa varsin usein myös niissä tilanteissa, joissa täyttyisi NaapL:n mukaisen vahingon korvaamisen edellytykset. Näin siitä syystä, että NaapL:ssa viitataan YVL:n soveltumiseen silloin, kun kysymys on samalla ympäristövahingosta, josta säädetään YVL:ssa.
Tutkimusmenetelmä on lainoppi, jossa on oikeussäännösten tulkintaa ja sytematisointia. Korvausperusteiden sisällön selvittämisessä ja niiden soveltumisessa tietynlaisiin tilanteisiin kysymys on lakien tulkinnasta. Lakien välisten yhteyksien ja suhteiden selvittäminen on pitkälti systematisoivaa lainoppia.