Maankaappaukset ja taistelu ruuasta: ”Osta maata, sitä ei enää valmisteta.”

Abstract

Pro gradu-tutkielmassa tutkitaan maankaappausilmiötä Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike maatalousjärjestön (FAO) kolmen keskeisen asiakirjan kautta.

Maankaappauksissa on kysymys suurista ruuantuotantoon tarkoitettujen maa-alueiden hankkimisesta yleensä ostajamaan valtiollista ruokaturvaa parantamaan. Usein maankaappauksen kohdevaltiona on köyhyydestä ja ruuantuotannon alikehittyneisyydestä kärsivä maa, jonka oma ruokaomavaraisuus voi heiketä maankaappauksen seurauksena. Tutkimuksessa käsitellään tapauksia erityisesti Afrikkaan liittyen.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys lähtee inhimillisetä turvallisuudesta. Tarkemmin ottaen tutkimuksessa käsitellään ruokaturvallisuutta ja sen seurauksena syntynyttä ruokasuvereenisuutta. Myös kansainvälisellä ympäristölainsäädännöllä sekä kansainvälisen kauppajärjestelmän sääntelyllä on heijastusvaikutuksia tematiikkaan. Maankaappauksista voi löytää teoreettisen yhteyden imperialismiin.

Tutkimuksessa sisällönanalyysin sekä vertailevan tutkimuksen kautta johtopäätöksiksi muodostuu se, ettei FAO suoranaisesti käsittele keskeisimmissä ruokaturvallisuuteen, maanomistajuuteen ja vastuullisiin investointeihin liittyvissä asiakirjoissa termiä maankaappaus, vaikka itse ilmiöön viitataankin.

Keskeisissä tutkituissa FAO: n asiakirjoissa järjestön näkökulma lähtee siitä, että riittävä ruuan saanti on perusoikeus. Ilmastonmuutoksen edetessä luonnonmullistuksiin ja mahdollisiin konflikteihin johtavat ristiriidat ruuan riittävyydestä ovat nousseet järjestön agendalle. Tuoreimmassa asiakirjassa keskitytään maahan liittyvien investointien vastuullisuuteen, mikä pystytään turvaamaan vain hyvän ja toimivan hallinnon keinoin.

Päätelmäksi muodostuu, että onnistunein tapa ehkäistä maankaappauksia ja siihen liittyviä negatiivisia ilmiöitä on korkea oikeudellinen normisto sekä demokraattiset ja läpinäkyvät hallinnolliset prosessit. Köyhyyden estämisen näkökulmasta kehitysmaissa ihmisten omistusoikeudella maahan ja mahdollisuuksilla rakentaa sitä kautta omaa tulevaisuutta on mitä keskeisin merkitys paitsi ruokaturvan toteuttamisen kannalta, mutta myös demokratian ja kansalaisten vaikuttavan osallisuuden kautta.

In the study is researched land grab phenomenon through three central documents of the United Nations farm and agriculture organization (FAO).

Land grabs deal with large scale land investments directed to support usually food production of the investment land. Often the direct nation suffers from poverty and under development of food produc ion. Land grabs may effect negatively food production self-sufficiency of the direct nation. Cases related to Africa are dealt especially in the research. sufficiency of the direct nation.

Theoretical framework of the study is built on human security. More precisely food security and dev elopment to food sovereignty are issued. International environmental legislation and international trading system has effects towards thematic likewise. Connections between land grabs and imperialism are possible to find.

Through content analysis and comparative research conclusions of the thesis are that FAO does not directly deal term land grab although the phenomenon is referred to food security, land ownership and responsible investments.

In the central documents, FAO’s perspective is that sufficiency of food is a basic right. Evolving climate change and conflicts related to food have risen to the agenda of the organization. The most recent paper is centralized dealing responsible investments related to land, which can be guaranteed only with good and functioning governance.

Conclusion formulated is that most successful way to prevent land grabs and related negative effects is high standard of legal norms and democratic and transparent governing processes. From the poverty prevention point of view in developing countries, property rights on land and possibilities to build future on that has most crucial meaning not only related to food security but also combined democracy and effective participation of citizens.