Vahingonkorvaus kartellien seuraamuksena
Ravander, Hanna (2019)
Lapin yliopisto
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019090927435
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019090927435
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan oikeutta vahingonkorvaukseen kielletyllä kilpailunrajoituksella, kartellilla, aiheutetuista vahingoista. Erityisesti Euroopan Unioni (EU) halusi lisätä vahingon- korvausten käyttöä kilpailunrajoitusten seuraamuksena, minkä vuoksi EU asetti kilpailunrajoi- tusvahinkodirektiivin (2014/104/EU). Direktiiviä seurasi kansallinen kilpailunrajoitusvahinkolaki (1077/2016), jonka tavoitteena on EU:n kilpailusääntöjen ja kansallisen kilpailulain (948/2011) tehokas täytäntöönpano, jotta voidaan varmistua vahinkoa kärsineiden mahdollisuudesta täyden korvauksen saamiseen ja vähentää vaikeuksia vahingon todistamiseen liittyen.
Kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus ymmärretään varsinaisena vahingonkorvauksena, jonka määräämisen oikeusperuste on kilpailulainsääntelyssä ja yleisessä vahingonkorvausoi- keudessa. Oleellista on siten yleisten periaatteiden ja korvausvastuun syntymisen edellytysten määrittäminen. Tarkastelua ei kuitenkaan tule tehdä liian yleisesti, sillä taloustieteen ymmärtäminen on myös olennaista, koska kilpailun rajoittaminen ja sen aiheuttamat vaikutukset yhteiskunnalle ovat taloudellisia ilmiöitä. Taloustieteen metodien lisäksi olennaista kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen kannalta on perehtyä kilpailunrajoituksen todistamiseen, vahingon aiheutumiseen, syy-yhteyteen, tuottamukseen ja vahingon määrän määrittämiseen. Näiden edellytysten avulla pystytään arvioimaan, toteutuvatko uuden lainsäädännön edellytykset riittävällä tavalla ja mitä täydellä korvauksella todellisuudessa tarkoitetaan.
Suomessa kilpailuoikeudellisen vahingonkorvausjärjestelmän heikkous, erityisesti kartellivahingoissa, näyttää olevan säännösten ja normien puutteen sijasta epävarmuus niiden tulkinnasta. Suomen oikeuskäytännössä ei tarvita ankarampia seuraamuksia kartelleille vaan enemmän oikeuskäytäntöä uuden direktiivin ja lain mukaisten oikeusohjeiden soveltamisessa ja varmuutta niiden tulkinnasta. Lisäksi tarvitaan selkeyttä vahinkojen määrän arvioinnista, koska erityisesti yksityisille kuluttajille arviointi on edelleen vaikea tehtävä, sillä usein kantajilla ei ole mahdollisuutta tukeutua todistusaineistoon eikä taloustieteellisten tutkimusmenetelmien käyttö ole helppoa. Hyvin usein kartellin toiminta johtaa hyvinvointitappioihin ja innovaatioiden vähenemiseen yhteiskunnassa, mikä vaatii toimia niiden ehkäisemiseksi sekä vahingonkorvausten vakiinnuttamiseksi.
Kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus ymmärretään varsinaisena vahingonkorvauksena, jonka määräämisen oikeusperuste on kilpailulainsääntelyssä ja yleisessä vahingonkorvausoi- keudessa. Oleellista on siten yleisten periaatteiden ja korvausvastuun syntymisen edellytysten määrittäminen. Tarkastelua ei kuitenkaan tule tehdä liian yleisesti, sillä taloustieteen ymmärtäminen on myös olennaista, koska kilpailun rajoittaminen ja sen aiheuttamat vaikutukset yhteiskunnalle ovat taloudellisia ilmiöitä. Taloustieteen metodien lisäksi olennaista kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen kannalta on perehtyä kilpailunrajoituksen todistamiseen, vahingon aiheutumiseen, syy-yhteyteen, tuottamukseen ja vahingon määrän määrittämiseen. Näiden edellytysten avulla pystytään arvioimaan, toteutuvatko uuden lainsäädännön edellytykset riittävällä tavalla ja mitä täydellä korvauksella todellisuudessa tarkoitetaan.
Suomessa kilpailuoikeudellisen vahingonkorvausjärjestelmän heikkous, erityisesti kartellivahingoissa, näyttää olevan säännösten ja normien puutteen sijasta epävarmuus niiden tulkinnasta. Suomen oikeuskäytännössä ei tarvita ankarampia seuraamuksia kartelleille vaan enemmän oikeuskäytäntöä uuden direktiivin ja lain mukaisten oikeusohjeiden soveltamisessa ja varmuutta niiden tulkinnasta. Lisäksi tarvitaan selkeyttä vahinkojen määrän arvioinnista, koska erityisesti yksityisille kuluttajille arviointi on edelleen vaikea tehtävä, sillä usein kantajilla ei ole mahdollisuutta tukeutua todistusaineistoon eikä taloustieteellisten tutkimusmenetelmien käyttö ole helppoa. Hyvin usein kartellin toiminta johtaa hyvinvointitappioihin ja innovaatioiden vähenemiseen yhteiskunnassa, mikä vaatii toimia niiden ehkäisemiseksi sekä vahingonkorvausten vakiinnuttamiseksi.