Syyntakeisuus ja sen arviointi

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tutkia syyntakeisuusinstituutiota Suomessa. Tutkielmassa perehdytään syyntakeisuuden, alentuneen syyntakeisuuden ja syyntakeettomuuden määritelmiin sekä valaistaan syyntakeisuuden historiallista kehitystä ja oikeuskäytäntöä. Tavoitteena on myös tutkia syyntakeisuutta selventävien mielentilatutkimuksien määriä ja niissä tapahtuneita vaihteluita. Jotta asiasta saadaan hieman laajempi ja monipuolisempi käsitys, perehdytään myös Ruotsin vastaavaan järjestelmään, joka poikkeaa oleellisesti Suomen järjestelmästä. Syyntakeinen rikoksentekijä on henkilö, joka ymmärtää tekojensa seuraukset ja pystyy kontrolloimaan omaa käyttäytymistään sekä mukauttamaan toimintaansa tilanteen vaatimalla tavalla. Rikoksentekijän rangaistusvastuun edellytyksenä on, että tekijä on iältään, henkiseltä kypsyydeltään ja psyykkiseltä terveydentilaltaan vähimmäisedellytykset täyttävä (RL 3:4.1). Suomen rikoslain mukaan henkilöä pidetään lähtökohtaisesti syyntakeisena. Tuomioistuin voi pyytää asiantuntijan arvion henkilön syyntakeisuudesta ja mielentilasta. Mielentilalausunnossa otetaan kantaa tutkittavan psyykkiseen terveydentilaan. Asiantuntijan arviosta huolimatta, tuomioistuin tekee oman itsenäisen päätöksensä henkilön syyntakeisuudesta. Se voi poiketa asiantuntijan lausunnosta. Mikäli henkilö on syyntakeeton, hänet jätetään suomalaisessa järjestelmässä rangaistukseen tuomitsematta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos selvittää henkilön psykiatrisen hoidon tarpeen mielentilatutkimuksen yhteydessä ja voi määrätä tahdonvastaiseen hoitoon mielenterveyslain nojalla (MTL 3:17). Ruotsissa jokaista rikoksentekijää pidetään vastuullisena tekemäänsä tekoon, myös mieleltään sairaita. Siellä rikoksentekijöitä ei jaotella syyntakeisiin, alentuneesti syyntakeisiin ja syyntakeettomiin, vaan syyntakeisuuskysymykset otetaan huomioon vasta seuraamusvalinnassa. Ruotsalaisessa järjestelmässä on mahdollista, että tuomioistuin tuomitsee oikeuspsykiatrisen hoitorangaistuksen mielisairaalle rikoksentekijälle (Brb 1:3). Suomessa mielentilatutkimuksia tehdään nykyään alle sata tutkimusta vuodessa. Ruotsissa samantyyppisiä tutkimuksia tehdään noin viisi kertaa enemmän ja kevyempiä tutkimuksia yli tuhat vuosittain. Yksi selittävä tekijä määräerolle on seuraamusvalinnassa, eritoten Ruotsin hoitorangaistuksen tuomitsemisen mahdollisuudessa. Yleisesti ottaen syyntakeisuuden käsite on tiukentunut kummassakin maassa viimeisien vuosikymmenien aikana, sen soveltamisesta ja sisällöstä käydään jatkuvaa keskustelua.