Arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen ja markkinoiden manipuloinnin konkurrenssiongelma

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee arvopaperimarkkinoita koskevan tiedottamisrikoksen ja markkinoiden manipuloinnin konkurrenssiongelmaa. Rikoskonkurrenssilla on rikosoikeuden yleisiin oppeihin kuuluvana osa-alueena keskeinen merkitys niin rikosoikeustieteellisesti kuin käytännön ratkaisutoiminnankin näkökulmasta, sillä lainkäyttäjä joutuu ottamaan usein kantaa konkurrenssikysymyksiin. Tämän tutkimuksen tarpeellisuutta korostaa rikoskonkurrenssia koskevan aikaisemman tutkimuksen vähyyden lisäksi markkinoiden manipuloinnin ja tiedottamisrikoksen soveltamiskäytännön niukkuus, minkä vuoksi niiden konkurrenssikysymysten systematisoimista ja jäsentämistä voidaan pitää perusteltuna.

Tutkimusmetodina on lainoppi. Tässä työssä tutkitaan lainopillisesta näkökulmasta yhtäältä sitä, ovatko markkinoiden manipulointi ja tiedottamisrikos keskenään lainkonkurrenssissa sekä toisaalta sitä, minkälaisista yksiköintikriteereistä luonnollinen katsantokanta muodostuu mainittujen rikostyyppien kohdalla. Koska rikoslain 51 luvun normit voivat olla päällekkäisiä myös muilta osin, on tutkimuksessa arvioitu myös sisäpiirintiedon väärinkäytön ja tiedottamisrikoksen rikosoikeudellista suhdetta. Lisäksi tutkimuksessa on otettu kantaa myös petos- ja markkinointirikoksen sekä markkinoiden manipuloinnin ja tiedottamisrikoksen keskinäisiin konkurrenssikysymyksiin. Lainkonkurrenssiin ja yksiköintiin liittyviä kysymyksiä on konkretisoitu pääasiassa arvopaperimarkkinarikoksia koskevilla tuomioistuinratkaisuilla sekä osin myös muita rikostyyppejä koskevalla korkeimman oikeuden ratkaisukäytännöllä.

Tutkimuksen kannalta keskeinen johtopäätös on se, että joissakin tilanteissa voi olla perusteltua päätyä siihen lopputulokseen, että markkinoiden manipuloinnin ja tiedottamisrikoksen tunnusmerkistöt eivät ole lainkonkurrenssissa keskenään. Yksiköinnin näkökulmasta merkitystä on erityisesti yhtenäisellä motivaatioperustalla, vaikka käytännössä myös teon objektiivisen puolen vaatimuksilla on keskeinen merkitys sen osoittamisessa, että osateot ovat saman motivaatiotilan ilmausta.