Valta sosiaalipäivystyksen asiakasasiakirjoissa

Abstract

Tutkielmassa tarkasteltiin, miten valta esiintyy seudullisen virka-ajan ulkopuolella toimivan sosiaalipäivystyksen asiakasasiakirjoissa. Vallan ilmenemistä lähestyttiin sosiaalisen konstruktionismin ja lainopin viitekehyksistä. Tutkimuskysymyksenä oli, millaista sosiaalityöntekijän käyttämä valta on ja kenen näkemyksillä on vaikutusta sosiaalipäivystyksen asiakaskirjauksissa. Vallan käsite määriteltiin tutkielmassa Michel Foucault’n vallan jäsennyksien pohjalta. Erityisesti Foucault’n käsitys hallinnasta, biovallasta, instituutioiden subjektivoinnista ja objektivoinnista sekä käsitys kielellisen tiedon muodostumisesta (diskursseista) olivat tarkastelun kohteena. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kriittistä diskurssianalyysia, jossa tulkintaa on rakennettu paikallisista mikrodiskursseista kohti laajempaa kontekstia.

Sosiaalipäivystyksen kirjauksissa tarkastelu kohdistui kirjauksiin, jotka koskivat alaikäisiä asiakkaita. Asiakirjoista tutkittiin, keiden puhetta kirjauksissa tuotiin esille ja kenen näkemyksillä oli painoarvoa sosiaalipäivystäjän päätöksenteossa. Tekstien puhujien mukaan nimetyt diskurssit olivat ilmoittajadiskurssi, vanhempidiskurssi, lapsidiskurssi, terveydenhuollon ammattilaisen diskurssi, poliisidiskurssi ja sijoituspaikan työntekijän diskurssi. Näiden puhujien välinen esiintyvyys ja hallitsevuus teksteissä oli vaihtelevaa. Erityisenä huomiona tuli esiin, että lapsidiskurssin osuus oli merkittävästi vähäisempi kuin muiden. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että lainsäädäntö velvoittaa vahvasti lapsen mahdollisuuteen tulla kuulluksi omassa asiassaan.

Tutkielmassa jaoteltiin myös sosiaalipäivystäjän käyttämän vallan muotoja, ja sitä miten diskurssit näyttäytyivät sosiaalipäivystäjän valtamenetelmien sisällä. Vallan ilmenemismuotojen ympärille rakentui sosiaalityön diskurssi, jossa tuotetaan sosiaalityön eettisen ja juridisen määritysten mukaista valtaa. Sosiaalityöntekijän toimivalta lastensuojelulaissa on selkeä. Viranomaisen harkintavalta antaa tilaa sosiaalityöntekijän yksilökohtaiselle ammatilliselle harkinnalle. Sosiaalipäivystys on viranomaisen toimintaympäristönä muusta lastensuojelusta poikkeava ympäristö ja aineiston havaintojen perusteella eri viranomaisten velvollisuuksien ja toimivallan kirkastaminen lainsäädännön tasolla olisi tärkeää. Havaintojen perusteella poliisi osallistuu vahvasti sosiaalityöntekijän toimivaltaan kuuluvaan päätöksentekoon ja jopa tekee päätöksiä sosiaalityöntekijän puolesta. Sosiaalihuollon dokumentointia täsmentävää lainsäädäntöä on kehitetty, ja aineistoni valossa se näyttäytyy erittäin tarpeellisena kehityssuuntana, jotta asiakkaiden oikeusturva paranee.