Konkurssipesän ympäristövastuu : ympäristövastuunvaikutus velkojien asemaan
Repo, Tanja (2019-12)
Repo, Tanja
Lapin yliopisto
12 / 2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019122349345
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019122349345
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan miten konkurssipesän ympäristövastuuta säännellään sekäsitä, miten ympäristövastuuvaikuttaa velkojien asemaankonkurssimenettelyssä. Tutkimuksessa tarkastellaan myös velkojen luokittelua konkurssisaataviin ja massavelkoihin sekä tämän jaottelunaiheuttamaa vaikutustavelkojien asemaan.
Velkojien yhdenvertaisuus on keskeisin periaate velkojien välisessä kilpailussa. Koska konkurssi on lopulliseksi selvittelyksi säännelty menettely, velkojien saamisoikeuden turvaamisen kannalta on keskeistä selvittää, onko velkojilla yhtäläinen maksunsaantioikeus vai onko joillakin velkojilla etuoikeusasema. Tämä on keskeinen periaate myös konkurssipesän ympäristövastuun kannata, eikä toistaiseksi velkojien yhdenvertaisuuden periaatteesta ole poikettu tilanteissa, jossa velkojan saatava on kohdistunut ympäristövastuuseen.
Tilanteissa, joissa konkurssipesä on vastuussa ympäristössä aiheutuneista vahingoista, on vastakkain monenlaisia intressejä ja ympäristölainsäädäntö sekä konkurssilainsäädäntö johtaisivat näissä ratkaisuissa vastakkaisiin lopputuloksiin. Myöskään konkurssi- tai ympäristölainsäädännössä kummassakaan ei ole otettu kantaa siihen, kuinka ympäristöperusoikeuden ja omaisuuden suojan välinen kollisio pitäisi ratkaista. Ristiriita ratkeaa ainoastaan arvopunninnalla, johonlakien esityöt eivät tuo riittävästi esiin lainsäätäjän tarkoitusta.Tutkielmassa tutkitaan tätä ristiriitaa tämän hetkisen voimassa olevan lainsäädännön ja oikeustieteellisen tutkimuksen valossa.
Konkurssipesän ympäristövastuu ei ole riittävän tarkasti pääteltävissä voimassa olevasta ympäristölainsäädännöstä tai edes annetuista ennakkoratkaisuista. Uuden sääntelyn sekä uuden tutkimuksen tarvetta puoltaa ensinnäkin se, että oikeustila ympäristöoikeuden ja konkurssioikeuden välillä on ollut jo pidempään epäselvä. Ympäristövastuuta koskevilla kysymyksillä on myös huomattava merkitys sekä yhteiskuntaan että konkurssimenettelyn asianosaisiin. Uuden lainsäädännön avulla voidaan vaikuttaa myös siihen epäkohtaan, että julkinen valta joutuu kantamaan konkurssitilanteessa vastuun ympäristöturvallisuudesta varsinaisen vastuullisen tahon puuttuessa. Konkurssipesän ympäristövastuuseen liittyvät ongelmat ovat ratkaistavissa lainsäädännön tasolla ja niiden ratkaiseminen on epäselvän oikeustilan aiheuttamien seurauksien vuoksi tarpeen.
Tulevaisuudessa lainvalmistelu edellyttää monipuolisempaa perusoikeuspunnintaa, jotta voidaan mahdollisimman kattavasti ottaa huomioon sekä konkurssioikeudelliset että ympäristöoikeudelliset näkökohdat ja oikeudenalojen kantavat periaatteet. Linnan mukaan Suomessa onkeskeistätällä hetkellä pohtia sitä, että onko jokin velvoite olemassa velkojaa vai yleistä etua kohtaan.
Velkojien yhdenvertaisuus on keskeisin periaate velkojien välisessä kilpailussa. Koska konkurssi on lopulliseksi selvittelyksi säännelty menettely, velkojien saamisoikeuden turvaamisen kannalta on keskeistä selvittää, onko velkojilla yhtäläinen maksunsaantioikeus vai onko joillakin velkojilla etuoikeusasema. Tämä on keskeinen periaate myös konkurssipesän ympäristövastuun kannata, eikä toistaiseksi velkojien yhdenvertaisuuden periaatteesta ole poikettu tilanteissa, jossa velkojan saatava on kohdistunut ympäristövastuuseen.
Tilanteissa, joissa konkurssipesä on vastuussa ympäristössä aiheutuneista vahingoista, on vastakkain monenlaisia intressejä ja ympäristölainsäädäntö sekä konkurssilainsäädäntö johtaisivat näissä ratkaisuissa vastakkaisiin lopputuloksiin. Myöskään konkurssi- tai ympäristölainsäädännössä kummassakaan ei ole otettu kantaa siihen, kuinka ympäristöperusoikeuden ja omaisuuden suojan välinen kollisio pitäisi ratkaista. Ristiriita ratkeaa ainoastaan arvopunninnalla, johonlakien esityöt eivät tuo riittävästi esiin lainsäätäjän tarkoitusta.Tutkielmassa tutkitaan tätä ristiriitaa tämän hetkisen voimassa olevan lainsäädännön ja oikeustieteellisen tutkimuksen valossa.
Konkurssipesän ympäristövastuu ei ole riittävän tarkasti pääteltävissä voimassa olevasta ympäristölainsäädännöstä tai edes annetuista ennakkoratkaisuista. Uuden sääntelyn sekä uuden tutkimuksen tarvetta puoltaa ensinnäkin se, että oikeustila ympäristöoikeuden ja konkurssioikeuden välillä on ollut jo pidempään epäselvä. Ympäristövastuuta koskevilla kysymyksillä on myös huomattava merkitys sekä yhteiskuntaan että konkurssimenettelyn asianosaisiin. Uuden lainsäädännön avulla voidaan vaikuttaa myös siihen epäkohtaan, että julkinen valta joutuu kantamaan konkurssitilanteessa vastuun ympäristöturvallisuudesta varsinaisen vastuullisen tahon puuttuessa. Konkurssipesän ympäristövastuuseen liittyvät ongelmat ovat ratkaistavissa lainsäädännön tasolla ja niiden ratkaiseminen on epäselvän oikeustilan aiheuttamien seurauksien vuoksi tarpeen.
Tulevaisuudessa lainvalmistelu edellyttää monipuolisempaa perusoikeuspunnintaa, jotta voidaan mahdollisimman kattavasti ottaa huomioon sekä konkurssioikeudelliset että ympäristöoikeudelliset näkökohdat ja oikeudenalojen kantavat periaatteet. Linnan mukaan Suomessa onkeskeistätällä hetkellä pohtia sitä, että onko jokin velvoite olemassa velkojaa vai yleistä etua kohtaan.