Konkurssipesän ympäristövastuu

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan konkurssipesän toimimisvelvollisuutta sekä vahinkosaatavan asemaa tilanteessa, jossa on mahdollisuus konkurssipesän ympäristövastuun aktualisoitumiseen. Aiheeseeni liittyen pohdin myös kustannusvastuun jakautumista sekä mahdollisen tulevan uuden lainsäädännön vaikutuksia konkurssipesän näkökulmasta. Tutkimuksessani yhdistyvät niin ympäristö- kuin konkurssioikeuskin ja sen pääpaino on kansallisessa oikeudessa. Teoksessa kuitenkin sivutaan myös hieman Ruotsin oikeustilaa aiheen osalta. Tutkimuksen tutkimusmenetelmänä on lainoppi. Tutkimuksessa käytettäviä lähteitä ovat mm. ympäristö- ja konkurssilainsäädäntö sekä lakien esityöt, korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) oikeuskäytäntö, sekä aihetta käsittelevä oikeuskirjallisuus. Tutkimuksessa käsitellään alkuun keskeisiä konkurssi- ja ympäristöoikeudellisia lähtökohtia ja maksunsaantijärjestystä. Tämän lisäksi selvitetään erityisesti sitä, miltä osin konkurssipesällä on toimimisvelvollisuus ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. Lisäksi tarkoituksena on perehtyä siihen, mikä on ympäristövahinkosaatavan asema konkurssin sattuessa ja miten oikeudelliset periaatteet sekä perusoikeudet tähän suhtautuvat. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on esitellä oikeuden vallitsevaa tilaa, ongelmakohtia sekä pohtia mahdollisen tulevan ja nyt voimassa olevan lainsäädännön toimivuutta. Tutkimus vahvistaa jo ennakkoon joiltain osin tiedossa olevaa käsitystä siitä, että konkurssipesän ympäristövastuiden oikeudellinen asema on usealtakin osin epäselvä. Oikeustilan epävarmuus näiltä osin johtuu erityisesti siitä, että ympäristö- tai konkurssioikeudellisessa lainsäädännössä ei oteta suoraan kantaa konkurssipesän ympäristövastuuseen. Epävarman oikeustilan luoma asetelma on ongelmallinen erityisesti konkurssivelkojien näkökulmasta, sillä konkurssipesän ympäristövastuiden seuraukset voivat olla velkojien kannalta yllättäviä ja vahingollisia. Tällä hetkellä konkurssipesän ympäristövastuita koskevan sääntelyn puuttuessa konkurssipesä ei ole lähtökohtaisesti toiminnanharjoittajana ympäristövastuussa velallisen aiheuttamista ympäristövahingoista. Ehdotettu lakimuutos olisi mm. käytännössä laajentanut konkurssipesän ympäristövastuuta ja luonut raamit sille, milloin pesää kohtaan voidaan tehdä hallintopakkopäätös. Tässä mielessä ympäristöperusoikeus toteutuu tällä hetkellä vielä huonommin kuin mitä se suunnitellun, mutta kertaalleen hylätyn lakiehdotuksen myötä olisi toteutunut. Niinpä vallitsevan oikeustilan selventämiselle olisi edelleen olemassa hyvin vahvat perusteet. Jotta konkurssipesän ympäristövastuulle saataisiin luotua selkeämmät raamit, vaatii tämä ehdottomasti laintasoista sääntelyä. Toistaiseksi ratkaisut jäävät tilannekohtaisen punninnan ja tulkinnan varaan.