Lapsioikeus

Abstract

Vanhempien huoltoriita on lapselle vaikea ja stressaava elämänvaihe. Oikeudenkäynti mielletään usein aikuisellekin ristiriitaiseksi ja ahdistavaksi tilanteeksi, mutta erityisesti sitä se on lapselle. Lapsuus on ainutkertaista aikaa, josta lapsen tulisi saada nauttia ilman, että hänet vedetään mukaan aikuisten välisiin konflikteihin. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää lasta huoltoriidassa turvaavien keinojen keskeinen sisältö, merkitys ja mahdolliset epäkohdat. Lisäksi siinä analysoidaan lapsen osallisuuden ja suojaamisen välistä jännitettä ja tutkitaan, mitkä tekijät erilaisissa tilanteissa puoltavat tai vastustavat lapsen osallisuutta, sekä minkälaisia tekijöitä osallisuuden toteuttamisessa tulee ottaa huomioon. Tutkimuksessa käytetään oikeusdogmaattista metodia, eli siinä eritellään ja tulkitaan voimassa olevaa, lapsen osallisuutta ja suojaamista koskevaa, oikeutta. Kohteena on lapsen suojaaminen huoltoriidassa sekä erityisesti lapsen oikeus osallistua lapsen suojaamisen ja lapsen edun valossa. Lapsen osallisuus koostuu oikeudesta saada tietoa itseä koskevista suunnitelmista ja päätöksistä, ilmaista niistä mielipiteensä, tulla kuulluksi ja vaikuttaa omiin asioihin. Sitä on painotettu useissa viimeaikaisissa kansainvälisissä ja kansallisissa lapsipoliittisissa hankkeissa, ja vuoden 2019 joulukuun alussa voimaan astuneella lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (LHL 361/1983) uudistuksella sitä on vahvistettu useilla muutoksilla. Lapsen osallisuuden toteuttamista saattaa kuitenkin rajoittaa tarve suojata lasta. Sekä lapsen osallisuutta että lapsen suojaamista huoltoriidassa voidaan perustella lapsen edun toteuttamisella, ja onkin tilannekohtaista, kummalle oikeudelle on annettava enemmän painoarvoa. Tärkein rooli lapsen suojaamisessa eron vaikutuksilta on hänen vanhemmillaan, mutta myös lainsäädännössä on useita lapsen suojaamiseen pyrkiviä keinoja. Näitä ovat muun muassa oikeudenkäyntien nopeuttaminen, lapsen kuulemiselle asetetut tiukat säännöt, lapsen puuttuva asianosaisasema, julkisuuden rajoittaminen sekä oikeudenkäyntien tekeminen lapsiystävällisemmiksi. Yleistä tietoisuutta lasten oikeuksista tulisi yhteiskunnassa lisätä, jotta lapsen oikeus osallistua ja vastaavasti myös lapsen oikeus lapsuuteen voi samanaikaisesti toteutua. Tärkeintä tasapainon löytämiseksi näiden oikeuksien välillä on noudattaa lapsen edun periaatetta, jonka mukaisena ei voida pitää yliampuvaa suojelua, mutta ei toisaalta myöskään lapsen täysimääräistä vastuuta omista asioistaan. Keskeinen merkitys lapsen edun kannalta on puolestaan sillä, kuinka lapsi kohdataan ja kuinka hänen oikeuksiinsa suhtaudutaan. Lapsen osallistuessa hänen mielipiteensä on selvitettävä hienotunteisesti kiinnittämällä erityistä huomiota lapsen ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen sekä sen haasteisiin.