Konkurssipesän julkisoikeudellinen ympäristövastuu perusoikeussystematiikassa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan konkurssipesän julkisoikeudellisia ympäristövastuita voimassaolevassa oikeudessa ja perusoikeusjärjestelmän asettamia rajoja lainsäätäjän liikkumavaralle säädettäessä uutta konkurssipesän julkisoikeudellisia ympäristövastuita koskevaa lainsäädäntöä. Tutkielman metodina on teoreettinen lainoppi. Tutkielman tarkoituksena on systematisoida ympäristö- ja konkurssioikeuden rajapinnassa vaikuttavia yleisiä oppeja tavalla, joka mahdollistaa voimassaolevan lain tulkinnan ja lakien säätämisen siten, että perusoikeusjärjestelmä ja samalla koko oikeusjärjestelmä säilyvät koherentteina kokonaisuuksina.

2. luvussa esitellään kattavasti käytetty tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen teoreettinen viitekehys. 3. luvussa tarkastellaan kysymystä konkurssipesän julkisoikeudellisista ympäristövastuista ympäristöoikeuden periaatteiden ja niiden EU- ja kansainvälisoikeudellisen taustan valossa. 4. luvussa samaa kysymystä tarkastellaan konkurssi- ja insolvenssioikeuden yleisten oppien näkökulmasta. 5. luvussa kysymystä tarkastellaan vatiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta, erityisesti kiinnittämällä huomiota perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin ja niihin perustuslakivaliokunnan aiempiin lausuntoihin, joissa perustuslakivaliokunta on punninnut vastakkain perustuslaissa säädettyjä ympäristöperusoikeutta ja omaisuuden suojaa.

Tutkielman keskeisiin tuloksiin kuuluu, että perusoikeusjärjestelmä edellyttää, etteivät konkurssipesän julkisoikeudellista ympäristövastuuta määrittelevät säännökset saa muodostua liian yleisluontoisiksi. Ympäristöperusoikeuteen kiinnittyviä perusteita voidaan pitää hyväksyttävinä ja painavina perusteina rajoittaa velkojien omaisuuden suojaa, mutta mahdollisia uusia lakeja säädettäessä olisi esitettävä mahdollisimman täsmällisesti ne perusteet, joiden vuoksi omaisuuden suojaa rajoitetaan. Suurimmat ongelmat perusoikeusjärjestelmän kannalta johtuvat konkurssipesän julkisoikeudellisen ympäristövastuun ennustettavasta epätarkoituksenmukaisuudesta tällaisen sääntelyn mahdollisten erilaisten tavoitteiden saavuttamisessa, sekä siitä, ettei velkojien omaisuuden suojan rajoittaminen konkurssipesän vastuun kautta ole välttämätöntä tilanteissa, joissa muulla lainsäädännöllisellä ratkaisulla saavutettaisiin konkurssipesän massavelkaista vastuuta tehokkaammin sääntelyllä tavoiteltu seuraus. On johdonmukaisinta pitää voimassa olevan oikeuden yleisenä periaatteena, ettei konkurssipesä ole massavelkaisessa vastuussa julkisoikeudellisista ympäristövastuista, joiden peruste on syntynyt ennen konkurssia. Lisäksi konkurssipesän vastuun käsillä olon arvioinnin tulisi lähtökohtaisesti perustua siihen, onko konkurssipesän toimilla tai valinnoilla syy-yhteyttä aiheutuneeseen vahinkoon.