Yhtiöoikeudellisen vastuun samastuksen edellytykset
Nikulina, Anna (2020-05-23)
Nikulina, Anna
Lapin yliopisto
23.05.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052338807
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020052338807
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on yhtiöoikeudellisen vastuun samastus. Yhtiöoikeudellisen vastuun samastuksella tarkoitetaan tilannetta, jossa osakeyhtiön osakas joutuu vastoin osakeyhtiölain pääsääntöä henkilökohtaiseen vastuuseen yhtiön velvoitteista. Vastuun samastuksen oikeudellinen tila on pitkään ollut Suomessa epäselvä. Oikeuskirjallisuudessa on käyty keskustelua siitä, onko suora vastuun samastus ylipäätään mahdollista Suomessa ja jos, niin millä edellytyksin samastamiskynnys voisi ylittyä. Korkein oikeus on päätynyt soveltamaan suoraa vastuun samastusta ensimmäisen kerran ratkaisussaan 2015:17 määrittäen samalla yleispiirteiset vastuun samastuksen edellytykset. Ratkaisun perusteluita on kuitenkin oikeuskirjallisuudessa pidetty epätäsmällisinä, eivätkä samastamisen edellytykset ole täsmentyneet myöskään
ratkaisujen KKO 2017:94 ja KKO 2020:18 myötä.
Tässä tutkimuksessa on lainopin keinoin selvitetty, millä edellytyksin vastuun samastaminen
on voimassa olevan oikeuden mukaan mahdollista. Tässä tutkielmassa on käytetty hypoteettisdeduktiivista metodia, jota apuna käyttäen vastuun samastamiselle asetetaan kolme yleistä kriteeriä. Nämä kriteerit ovat seuraavat: 1) yhteys samastettavaan subjektiin, 2) toiminnan moitittavuus ja 3) velkasuhteen luonne. Tätä kriteeristöä sovelletaan korkeimman oikeuden käsiteltävinä olleiden ratkaisujen tosiseikastoon. Metodin tarkoituksena on arvioida ehdotettujen kriteerien toimivuutta käytännössä. Tutkimuksen lopputuloksena havaitaan, että samastamisen soveltamiskynnys olisi myös tässä tutkielmassa esitettyjä kriteerejä soveltamalla erittäin korkealla. Vastuun samastuksen tulisi jatkossakin olla poikkeuksellinen – vain äärimmäisissä tapauksissa – käytettävä keino vastuun kohdentamiseen.
ratkaisujen KKO 2017:94 ja KKO 2020:18 myötä.
Tässä tutkimuksessa on lainopin keinoin selvitetty, millä edellytyksin vastuun samastaminen
on voimassa olevan oikeuden mukaan mahdollista. Tässä tutkielmassa on käytetty hypoteettisdeduktiivista metodia, jota apuna käyttäen vastuun samastamiselle asetetaan kolme yleistä kriteeriä. Nämä kriteerit ovat seuraavat: 1) yhteys samastettavaan subjektiin, 2) toiminnan moitittavuus ja 3) velkasuhteen luonne. Tätä kriteeristöä sovelletaan korkeimman oikeuden käsiteltävinä olleiden ratkaisujen tosiseikastoon. Metodin tarkoituksena on arvioida ehdotettujen kriteerien toimivuutta käytännössä. Tutkimuksen lopputuloksena havaitaan, että samastamisen soveltamiskynnys olisi myös tässä tutkielmassa esitettyjä kriteerejä soveltamalla erittäin korkealla. Vastuun samastuksen tulisi jatkossakin olla poikkeuksellinen – vain äärimmäisissä tapauksissa – käytettävä keino vastuun kohdentamiseen.