Ei seiniä, ei käytävägallerioita - Avoimet oppimisympäristöt kuvataideopettajan näkökulmasta
Rasivirta, Meeri (2020-05-18)
Lapin yliopisto
18.05.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051838090
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020051838090
Tiivistelmä
Tutkin avoimia oppimisympäristöjä kuvataideopettajan näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää koulusuunnittelua.
Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä tällä hetkellä Suomeen on rakennettu useita avoimia oppimisympäristöjä. Mediassa on käyty paljon keskustelua avoimien oppimisympäristöjen tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksista oppimistuloksiin. Useat syyt ovat johtaneet uusien koulujen rakentamiseen kuten tieto- ja viestintätekniikka, uusi opetussuunnitelma ja erilaiset vaatimukset 2000-luvun oppimistaidoille. Koulurakennusten huono ylläpito sekä koululaisten väheneminen monissa kunnissa on johtanut kouluverkon uudistamistarpeeseen.
Tutkielmassani avoin oppimisympäristö on koulun fyysinen oppimisympäristö, jotka on rakennettu avokoulun periaatteella joustavaksi ja muunneltavaksi. Tutkielmani teoriaosuudessa esitetään avoimien oppimisympäristöjen taustoja ja John Deweyn progressiivista pedagogiikkaa niiden synnyn taustalla. Avoimia oppimisympäristöjä on tutkittu 60-luvulta alkaen ja nykypäivänä. Ongelmaksi nousseet esimerkiksi ääni- ja akustiikkahaasteet.
Tutkielmani aineisto on kerätty teemahaastattelemalla neljää kuvataideopettajaa, jotka opettavat avoimessa oppimisympäristössä. Saatu aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustuloksistani selvisi, että oppilaiden keskittymisestä oltiin huolissaan; on vaikea keskittyä avoimissa tiloissa, johon kuuluu muita ääniä. Koulujen tilat koettiin ahtaiksi, oppilaita on liikaa, ääniä ja ärsykkeitä ei pystynyt rajaamaan. Muunneltavuuden puute tiloissa koettiin tekemistä rajoittavana. Taito- ja taideaineiden sijoittelu lähelle toisiaan nähtiin hyvänä yhteistyötä sen eri muodoissa lisäävänä asiana. Opettamisen tapoja avoimessa oppimisympäristössä oli alkualustus ja sitä seuraava työskentely, yhteisopettaminen eri muotoina, käänteinen opettaminen kotitehtävien muodossa, oppilaiden käyttö toistensa opettajina ja projektioppiminen. Kuvataiteen oppiaineen asema on heikompi avoimessa oppimisympäristössä, koska koulun arkkitehtuuri ei mahdollista oppilastöiden esittelyä kuten käytäväkoulu.
Tutkimustulosteni perusteella laadin ohjeita koulusuunnitteluun kuvataidekasvatuksen näkökulmasta: 1) Kuuntele käyttäjää. 2) Luo paikkoja keskittymiseen. 3) Tee taiteelle ja oppilastaiteelle paikkoja. Tutkimukseni perusteella koulun toimintakulttuurin muutos on sisäistettävä opetuksessa, jotta tilat toimisivat.
Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä tällä hetkellä Suomeen on rakennettu useita avoimia oppimisympäristöjä. Mediassa on käyty paljon keskustelua avoimien oppimisympäristöjen tarkoituksenmukaisuudesta ja vaikutuksista oppimistuloksiin. Useat syyt ovat johtaneet uusien koulujen rakentamiseen kuten tieto- ja viestintätekniikka, uusi opetussuunnitelma ja erilaiset vaatimukset 2000-luvun oppimistaidoille. Koulurakennusten huono ylläpito sekä koululaisten väheneminen monissa kunnissa on johtanut kouluverkon uudistamistarpeeseen.
Tutkielmassani avoin oppimisympäristö on koulun fyysinen oppimisympäristö, jotka on rakennettu avokoulun periaatteella joustavaksi ja muunneltavaksi. Tutkielmani teoriaosuudessa esitetään avoimien oppimisympäristöjen taustoja ja John Deweyn progressiivista pedagogiikkaa niiden synnyn taustalla. Avoimia oppimisympäristöjä on tutkittu 60-luvulta alkaen ja nykypäivänä. Ongelmaksi nousseet esimerkiksi ääni- ja akustiikkahaasteet.
Tutkielmani aineisto on kerätty teemahaastattelemalla neljää kuvataideopettajaa, jotka opettavat avoimessa oppimisympäristössä. Saatu aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysimenetelmällä.
Tutkimustuloksistani selvisi, että oppilaiden keskittymisestä oltiin huolissaan; on vaikea keskittyä avoimissa tiloissa, johon kuuluu muita ääniä. Koulujen tilat koettiin ahtaiksi, oppilaita on liikaa, ääniä ja ärsykkeitä ei pystynyt rajaamaan. Muunneltavuuden puute tiloissa koettiin tekemistä rajoittavana. Taito- ja taideaineiden sijoittelu lähelle toisiaan nähtiin hyvänä yhteistyötä sen eri muodoissa lisäävänä asiana. Opettamisen tapoja avoimessa oppimisympäristössä oli alkualustus ja sitä seuraava työskentely, yhteisopettaminen eri muotoina, käänteinen opettaminen kotitehtävien muodossa, oppilaiden käyttö toistensa opettajina ja projektioppiminen. Kuvataiteen oppiaineen asema on heikompi avoimessa oppimisympäristössä, koska koulun arkkitehtuuri ei mahdollista oppilastöiden esittelyä kuten käytäväkoulu.
Tutkimustulosteni perusteella laadin ohjeita koulusuunnitteluun kuvataidekasvatuksen näkökulmasta: 1) Kuuntele käyttäjää. 2) Luo paikkoja keskittymiseen. 3) Tee taiteelle ja oppilastaiteelle paikkoja. Tutkimukseni perusteella koulun toimintakulttuurin muutos on sisäistettävä opetuksessa, jotta tilat toimisivat.