Kiinteistöverotettavat rakennukset ja rakennelmat ja niiden verotusarvon alentaminen

Abstract

Tutkielman aiheena on selvittää, minkälaiset rakennukset ja rakennelmat ovat kiinteistöverolain nojalla kiinteistöveron kohteena sekä minkä säännöksien nojalla, missä tilanteissa ja millä perustein niiden verotusarvoa voidaan alentaa. Tutkimusaihetta tutkitaan voimassa olevan lain näkökulmasta. Tutkielmassa käsitellyt aiheet muodostavat kokonaisselvityksen siitä, miten rakennuksien ja rakennelmien verotusarvoa on mahdollista alentaa. Tutkielma keskittyy käytännön lainsoveltamistilanteissa kohdattuihin ongelmatilantilanteisiin ja aihetta lähestytään verovelvollisen kannalta.

Tutkielman alussa määritetään, millaiset rakennukset ja rakennelmat ovat kiinteistöveron kohteena. Kiinteistöverolain tarkoituksena on, että kaikki rakennukset ja rakennelmat ovat lähtökohtaisesti veron piirissä. Väliaikaiset rakennukset ja rakennelmat eivät kuitenkaan ole kiinteistöveron piirissä ja tutkielmassa katsotaan, että se, milloin kyse on väliaikaisesta rakennuksesta tai rakennelmasta, tulisi ratkaista omistajan rakennukselle tai rakennelmalle antaman tarkoituksen näkökulmasta.

Verotettavien rakennuksien ja rakennelmien määrittämisen jälkeen tutkielmassa käsitellään rakennustyypin valintaa jälleenhankinta-arvon laskemiseksi, verotusarvon alentamista rakennustason perusteella, sovellettavan ikäalennusprosentin määräytymisperusteita, verotusarvon alentamista vaurion tai muun syyn perusteella sekä kiinteistön verotusarvon enimmäismäärää.

Tutkielmassa katsotaan, että mikäli rakennuksen osilla on useita eri käyttötarkoituksia, rakennuksen osan erillisarvotuksen edellytykseksi asetettua huomattavan koon kriteeriä ei ole tarkoituksenmukaista ymmärtää suhteellisena osana koko rakennuksesta, vaan erillisarvostuksen edellytyksien täyttymisen harkinnassa on mahdollista tehdä kattavasti tapauskohtaista harkintaa. Rakennuksien ja rakennelmien jälleenhankinta-arvoa on mahdollista alentaa rakennustasoon perustuen, ja tutkielmassa esitetään, että rakennustasoarvioinnissa olennaista on arvioida vastaako rakennuksen rakennustaso sen käyttötarkoituksen vaatimaa rakennustasoa. Rakennuksille määrättävien ikäalennusprosenttien osalta esitetään, että kun kyse on sen arvioinnista, rinnastuuko rakennus paremmin asuin- ja toimistorakennuksien vai myymälä- ja talousrakennuksien ryhmään, verotusarvon enimmäismäärä on lähtökohtaisesti sen arvo omistajan hallussa, jonkatu tkielmassa katsotaan olevan tulkinnanvarainen määre, vaikka oikeuskäytännön perusteella sitä voidaankin rajata.