Kohtaamisia sairaalakoulussa : vuorovaikutuksen voima vaativassa erityisessä tuessa

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tarkoitus on kuvata erään sairaalakoulun opettajien käsityksiä ja heidän antamiaan merkityksiä kasvatuksellisesta vuorovaikutuksesta ja kohtaamisesta. Kuvaan tutkimuksessani erityisesti sairaalakoulun opettajien käsityksiä haasteiden, parannuskeinojen ja kollegiaalisuuden näkökulmista. Lisäksi tarkastelen pedagogisia ja tunnetaitoihin liittyviä merkityksiä. Pedagogiset merkitykset keskitän pedagogiseen hyvinvointiin liittyviin merkityksiin. Oleellista näiden kaikkien käsitysten ja merkitysten kuvauksessa on niiden vuorovaikutukseen tai kohtaamiseen liittyvä yhteys. Tutkimuksessani olen hyödyntänyt sekä fenomenografista että etnografista tutkimusotetta. Olen tutkimustani varten haastatellut viittä sairaalakoulun opettajaa sekä observoinut tutkivana opettajaharjoittelijana viisi viikkoa kyseisessä sairaalakoulussa. Tutkielmani teoreettinen viitekehys avaa tarkemmin sekä sairaalakoulun että vaativan erityisen tuen kontekstia. Lisäksi tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan sosioemotionaalisen kompetenssin ulottuvuuksia. Tutkielman tulosten perusteella vuorovaikutuksen merkitys nousee kaikissa teemoissa erityisen tärkeäksi sairaalakoulun opettajien käsityksissä. Aineistossani esiintyi paljon samankaltaisia merkityksiä esimerkiksi tunnetaitoihin, psyykkiseen ja pedagogiseen hyvinvointiin liittyen. Sairaalakoulun opettajien käsityksissä sairaalakoulu voidaan ennen kaikkea nähdä mahdollistajana. Kohtaamiset sairaalakoulussa pohjaavat aineistoni käsitysten mukaan toisen ihmisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen. Tutkielmani teoreettinen viitekehys sekä aineistoni tukevat toinen toisiaan ja olen pohdintaosuudessa kietonut nämä yhteen sekä vahvistanut myös oman observointini avulla käsityksiä. Tutkimukseni keskittyessä vaativaan erityiseen tukeen, näen sillä olevan merkitystä myös yleisopetuksen inklusiivista koulua ajatellen. Kehitystarvetta on kuitenkin aina, vaikka asiat olisivat hyvin.