Kilpailuoikeudellinen vahingonkorvaus ja taloudellinen seuraanto EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden välimaastossa

Abstract

Tiivistelmä: tutkielman tarkoituksena on uuden oikeuskäytännön perusteella selventää EU-oikeuden ja kansallisen oikeuden välistä vuorovaikutusta koskien kilpailuoikeudellista vahingonkorvausvastuuta yritysjärjestelytilanteessa. Tutkielmassa selvitän, että kuuluuko korvausvastuussa olevien henkilöiden määrittäminen jäsenvaltioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä annettaviin menettelysääntöihin vai määrääkö EU-oikeus suoraan SEUT 101 artiklan perusteella EU:n kilpailuoikeuden rikkomisesta vastuussa olevat tahot. Selvitän myös voiko EU-tuomioistuimen julkisoikeudellisessa täytäntöönpanossa syntynyt taloudellisen seuraannon periaate tulla sovellettavaksi yksityisoikeudellisessa täytäntöönpanossa. Tämän lisäksi analysoin tarvetta muuttaa kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annettua lakia.

Tutkielmassa käyttämäni metodi on lainopillinen. Metodin käytössä olen huomioinut EU-oikeuden sille asettamat vaatimukset. Tutkielma sisältää myös de lege feranda -kannanoton.

Tutkielman lopputuloksena katson, että uuden oikeuskäytännön perusteella on käynyt selväksi, että EU-oikeus ei jätä kansalliselle oikeudelle harkintavaltaa määrittää EU:n kilpailuoikeuden rikkomisesta vastuussa olevia henkilöitä. Korvausvastuussa oleva taho määräytyy SEUT 101 artiklan yritys-käsitteen perusteella. Yritys-käsite ja taloudellisen seuraannon periaate ilmentävät vahvaa liityntää taloustieteeseen. Yritysjärjestelytilanteessa taloudellista seuraanto periaatetta voidaan soveltaa julkisoikeudellisen täytäntöönpanon lisäksi myös yksityisoikeudellisessa täytäntöönpanossa. Keskeistä on kilpailuoikeudellisen vahingonkorvauksen ennaltaehkäisevän funktion merkitys osana kilpailuoikeuden täytäntöönpanojärjestelmän toimivuutta. Kilpailuoikeudessa korvausvastuussa olevan tahon määrittäminen perustuu oikeussubjektin vastuun sijasta varoihin.

Kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annetusta laista puuttuu säännös taloudellisesta seuraanto periaatteesta. Kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annetun lain 2.1 §:n sisältö tällä hetkellä ristiriidassa SEUT 101 artiklan yritys-käsitteestä johdetun taloudellisen seuraanto periaatteen kanssa. Säännöksen sisältö on ristiriidassa myös kilpailulain 12.2 §:n kanssa. Tällä hetkellä taloudellisen seuraannon periaate ei voi tulla sovellettavaksi tilanteissa, joissa kauppavaikutuskriteeri ei täyty. Taloudellista seuraanto periaatetta koskevan säännöksen puuttuminen synnyttää rakenteellisen eroavaisuuden kansallisen kilpailulainsäädännön ja EU:n kilpailulainsäädännön välille. Taloudellisen seuraannon periaate tulisi sisällyttää kansalliseen kilpailulainsäädäntöön siten kuin periaate ilmenee EU:n kilpailuoikeudessa ja sitä tulee pystyä soveltamaan myös tilanteissa, joissa kauppavaikutuskriteeri ei täyty. Esitän tehtäväksi tätä koskevan lainsäädäntömuutoksen kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista annettuun lakiin.