Keinuva laiva – valmentavan johtamisen ydintaitojen ideaali, ristiriidat ja haasteet
Zaburchik, Veronika (2020)
Zaburchik, Veronika
2020
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112492805
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020112492805
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani, millainen on esimiesten suhtautuminen valmentavaan johtamiseen omassa esimiestyössään. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu valmentavasta johtamisesta kertovaan kirjallisuuteen ja aikaisempiin johtajuutta käsitteleviin piirreteoreettisiin tutkimuksiin.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin tapaustutkimusta. Tapaustutkimuksen kohteena ovat Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan palveluorganisaation esimiehet. Tutkimusaineistoa kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimusaineistoa lähestyttiin faktanäkökulmasta sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimuksen empiirisenä päätelmänä ilmenee, että valmentava johtajuus on ideaalikuva valmentavasta esimiestyöstä, joka toteutuu vain osin kohdeorganisaatiossa. Suurimmat haasteet liittyvät siihen, että tutkitussa organisaatiossa käytetään edelleen johtajuusmallia, jossa esimiehet varmistavat ja tarkistavat alaistensa toimintaa. Muita merkittäviä haasteita ovat sähköpostiin perustava vuorovaikutus, joka tarkoittaa sitä, että esimiesten ja alaisten kasvokkaiset tapaamiset ovat harvinaisia. Tähän lisäksi haasteena on esimiesten kokema kiire, joka vaikuttaa kaikkiin toimintoihin organisaatiossa.
Tämän tutkimuksen keskeisin johtopäätös on se, että johtamiskäytäntöjen tulee olla sellaisia, että ne mahdollistavat valmentavan johtamisen toteuttamisen organisaatiossa.
Kohdeorganisaatiossa tulisi ensisijaisesti panostaa organisaation johtamisviestintään, viestintä- ja vuorovaikutuskäytäntöihin ja kuuntelemiseen.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin tapaustutkimusta. Tapaustutkimuksen kohteena ovat Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevan palveluorganisaation esimiehet. Tutkimusaineistoa kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimusaineistoa lähestyttiin faktanäkökulmasta sisällönanalyysiä käyttäen.
Tutkimuksen empiirisenä päätelmänä ilmenee, että valmentava johtajuus on ideaalikuva valmentavasta esimiestyöstä, joka toteutuu vain osin kohdeorganisaatiossa. Suurimmat haasteet liittyvät siihen, että tutkitussa organisaatiossa käytetään edelleen johtajuusmallia, jossa esimiehet varmistavat ja tarkistavat alaistensa toimintaa. Muita merkittäviä haasteita ovat sähköpostiin perustava vuorovaikutus, joka tarkoittaa sitä, että esimiesten ja alaisten kasvokkaiset tapaamiset ovat harvinaisia. Tähän lisäksi haasteena on esimiesten kokema kiire, joka vaikuttaa kaikkiin toimintoihin organisaatiossa.
Tämän tutkimuksen keskeisin johtopäätös on se, että johtamiskäytäntöjen tulee olla sellaisia, että ne mahdollistavat valmentavan johtamisen toteuttamisen organisaatiossa.
Kohdeorganisaatiossa tulisi ensisijaisesti panostaa organisaation johtamisviestintään, viestintä- ja vuorovaikutuskäytäntöihin ja kuuntelemiseen.