Syyntakeisuus ja mielentilan tutkiminen

Abstract

Tutkielmassa perehdytään syyntakeisuuskäsitteen syntyyn, syyntakeettomuuteen ja alentuneeseen syyntakeisuuteen sekä mielentilatutkimukseen ja tutkimusten määrän huomattavaan vähenemiseen viime vuosien aikana. Rikoksen tekijä on syyntakeeton tekemäänsä tekoon, jos hän ei tekohetkellä kykene mielisairauden, syvän vajaamielisyyden taikka vakavan mielenterveyden tai tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt. Syyntakeettomuuden ja alentuneen syyntakeisuuden käsitteet ovat vuosien saatossa muuttuneet, mutta ne ovat olleet olemassa jo vuosisatoja. Käyn läpi kuinka käsitteisiin on eri aikoina suhtauduttu ja millaista muutosta vuosien saatossa on tapahtunut. Pohdin myös alentuneen syyntakeisuuden saamaa kritiikkiä ja sen asemaa syyntakeettomuuden ja syyntakeisuuden välillä, Tulisiko alentuneesti syyntakeisten hoidollisiin toimiin puuttua tulevaisuudessa enemmän. Huomiota saa myös unitilassa tehdyt rikokset. Käyn läpi ulkomailla tapahtuneita ensimmäisiä tapauksia päätyen Suomessa tapahtuneeseen tapaukseen. Jos tekijä on teon hetkellä unitilassa, ei hän voi olla silloin teostaan rikosoikeudellisessa vastuussa. Ongelmaksi muodostuukin vahvan unitilan olemassa olo, mikä mahdollistaa sen, ettei henkilö ole tietoinen teoistaan ja tätä kautta vastuussa siitä mitä on tehnyt. Psykiatria on kehittynyt ja tämän seurauksena on myös psyykkisten häiriöiden luokittelu ja diagnosointi muuttunut ja tulee muuttumaan lisää tulevaisuudessa. Psyykkisen häiriön ja rikollisen teon välillä on oltava aina syy-yhteys.