”Välillä kiireestä on hyötyä, mutta sen pittää olla sillain tasasta että jaksaa.”: Kiire koulussa 4.-6.–luokkalaisten oppilaiden käsittämänä ja kokemana.

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on laadullisen tutkimuksen keinoin selvittää 4.-6.–luokkalaisten oppilaiden käsityksiä kiireestä ja kokemuksia kiireestä kouluarjessa. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmen pohjoissuomalaisen koulun 20:stä 4.-6.–luokan oppilaan strukturoidusta teemahaastattelusta. Aineisto on analysoitu induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Tutkimus osoittaa että 4.-6.–luokkalaiset käsittävät kiireen pääasiallisesti aikapulana, ajan ja toiminnan suhteena, sekä tunteena ja hyvinvointiin sidoksissa olevana tekijänä. Oppilaat liittävät kiireen omaan kokemusmaailmaansa, sekä aikuisiin. Tutkimus osoittaa, että 4.-6.–luokkalaisilla on moninaisia kiirekokemuksia kouluarjesta. Vaikka kouluarki on aikataulutettua, suurin osa kokee kiirettä kouluarjessa hyvin vähän, vähän tai jonkin verran. Vastapainona aineistosta nousee esiin myös kiireettömyyden sekä kiireen positiivisten hyötyjen kokemuksia. Kouluarjen kiire keskittyy erityispäiviin, tuntityöskentelyyn, siirtymätilanteisiin sekä aikuisten kiireeseen. Aineistosta nousee esiin myös kiireen vaikutukset oppilaiden tunteisiin, käytökseen, hyvinvointiin ja koulutyöhön.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kiirettä koulussa olisi tarpeellista tutkia laajemmin, jotta haitallista kiirettä sekä sen vaikutuksia voitaisiin vähentää ja kiireen positiivisia hyötyjä käyttää hyväksi nykyistä paremmin koulun toimintakulttuurissa ja arjessa. Oppilaiden kokemukset ja käsitykset tuovat tärkeää tietoa kouluarjesta, koulun toimintakulttuureista, sekä niiden toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Etenkin opettajien ja muiden kouluarjessa toimivien näkökulmasta ajateltuna omien sekä koulun käytänteiden arviointi luo mahdollisuuden kehittää koulusta oppilaslähtöistä, hyvinvoivaa, toimivaa ja turvallista kasvuympäristöä.