Sosiaali- ja terveyspalvelujen julkisen hankinnan toteuttaminen suorahankintana
Liias, Julia (2020)
Lapin yliopisto
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102023526
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202102023526
Tiivistelmä
Julkisia hankintoja koskee hankintalain mukainen kilpailuttamisvelvollisuus, josta poikkeuksena ovat kuitenkin suorahankinnat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten ja millä perusteilla sosiaali- ja terveyspalvelun julkinen hankinta voidaan toteuttaa suorahankintana, miten suorahankintojen lainmukaisuutta valvotaan ja millaisia oikeussuojakeinoja hankinnan osapuolilla sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjillä on käytettävissään silloin, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen julkinen hankinta toteutetaan suorahankintana. Tutkimus on toteutettu käyttäen oikeusdogmaattista eli lainopillista menetelmää.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen julkisen hankinnan toteuttaminen suorahankintana on mahdollista vain hankintalaissa säännellyissä poikkeuksellisissa tilanteissa, joita tulee tulkita suppeasti. Suorahankinnan käyttöä on siten rajoitettu voimakkaasti. Suorahankinta on mahdollista sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa esimerkiksi äärimmäisen kiireen tai teknisen syyn vuoksi sekä yksilöllisellä perusteella erityistilanteissa. Ajankohtaista suorahankintojen tarkastelusta tekee erityisesti käsillä oleva covid-19-kriisi, johon liittyvät vaikeasti ennakoitavat tilanteet voivat muodostaa suorahankintaperusteen sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa.
Suorahankintamenettelyn vapaaehtoisen hankintailmoituksen sekä jälki-ilmoituksen julkaiseminen liittyvät vahvasti hankintalain avoimuuden periaatteeseen, josta suorahankinnat yleisesti poikkeavat. Avoimuuden periaate edellyttää, että julkisista hankinnoista tiedotetaan riittävän laajasti, mutta esimerkiksi jälki-ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ei toistaiseksi ole määrätty hankintayksiköille sanktioita. Jos hankintalain vastainen suorahankintasopimus tehdään suoraan tietyn toimittajan kanssa ilman mitään hankinnasta tehtäviä ilmoituksia, ei hankinnan ulkopuolisilla tahoilla välttämättä ole lainkaan tietoa hankintasopimuksen olemassaolosta, mikä tekee myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston roolista suorahankintojen lainmukaisuuden valvojana
haastavan.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa korostuu asiakaslähtöisyys ja myös palvelujen asiakkailla tulisi olla tehokkaat oikeussuojakeinot käytössään silloin, kun he katsovat hankinnan rikkovan hankintalakia. Hankintalain oikeussuojakeinot koskevat kuitenkin pääasiassa hankinnan asianosaisia, joiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjiä ei lueta. Suorahankinnoista avoimesti tiedottaminen edesauttaisi suorahankintojen tehokkaan valvonnan kautta myös palvelun loppukäyttäjän oikeussuojan toteutumista.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen julkisen hankinnan toteuttaminen suorahankintana on mahdollista vain hankintalaissa säännellyissä poikkeuksellisissa tilanteissa, joita tulee tulkita suppeasti. Suorahankinnan käyttöä on siten rajoitettu voimakkaasti. Suorahankinta on mahdollista sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa esimerkiksi äärimmäisen kiireen tai teknisen syyn vuoksi sekä yksilöllisellä perusteella erityistilanteissa. Ajankohtaista suorahankintojen tarkastelusta tekee erityisesti käsillä oleva covid-19-kriisi, johon liittyvät vaikeasti ennakoitavat tilanteet voivat muodostaa suorahankintaperusteen sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa.
Suorahankintamenettelyn vapaaehtoisen hankintailmoituksen sekä jälki-ilmoituksen julkaiseminen liittyvät vahvasti hankintalain avoimuuden periaatteeseen, josta suorahankinnat yleisesti poikkeavat. Avoimuuden periaate edellyttää, että julkisista hankinnoista tiedotetaan riittävän laajasti, mutta esimerkiksi jälki-ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä ei toistaiseksi ole määrätty hankintayksiköille sanktioita. Jos hankintalain vastainen suorahankintasopimus tehdään suoraan tietyn toimittajan kanssa ilman mitään hankinnasta tehtäviä ilmoituksia, ei hankinnan ulkopuolisilla tahoilla välttämättä ole lainkaan tietoa hankintasopimuksen olemassaolosta, mikä tekee myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston roolista suorahankintojen lainmukaisuuden valvojana
haastavan.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa korostuu asiakaslähtöisyys ja myös palvelujen asiakkailla tulisi olla tehokkaat oikeussuojakeinot käytössään silloin, kun he katsovat hankinnan rikkovan hankintalakia. Hankintalain oikeussuojakeinot koskevat kuitenkin pääasiassa hankinnan asianosaisia, joiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjiä ei lueta. Suorahankinnoista avoimesti tiedottaminen edesauttaisi suorahankintojen tehokkaan valvonnan kautta myös palvelun loppukäyttäjän oikeussuojan toteutumista.