Veronkierron torjunta Euroopan unionin vero-oikeudessa käänteisten hybridijärjestelyjen näkökulmasta

Abstract

Yritysten harjoittaman aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron keinoina käyttämät käänteiset hybridijärjestelyt ovat luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan korostetun valtioiden rajat ylittäviä. Tällöin myös tällaisen toiminnan torjumiseksi annettujen verosäännösten on pystyttävä torjumaan kiellettyjä järjestelyjä lainkäyttöalueiden rajat ylittävin keinoin. Verosääntely on yhä korostuneen kansallista, mutta etenkin veronkiertoa koskevien toimien osalta sääntelykehys on kolmitasoinen: kansainvälinen, EU-vero-oikeudellinen sekä kansallinen. Tämä eurooppaoikeuden alaan lukeutuva tutkielma tarkastelee, miten veronkiertoa torjutaan EU-vero-oikeudessa käänteisten hybridijärjestelyjen näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten EU-vero-oikeuden käänteisiä hybridijärjestelyitä koskevalla sääntelyllä vastataan veronkierron muodostamaan haasteeseen. Tarkasteltavana on soveltuvin osin niin kansainvälisen tason, eurooppaoikeuden kuin EU-oikeuden vero-oikeutta koskeva ohjeistus, sääntely sekä oikeuskäytäntö. Sen lisäksi tutkielmassa tehdään tarpeenmukaisia kansallisen tason huomioita tulkintasisällön johdonmukaistamiseksi ja määrittämiseksi.

Tutkielmassa käytetyn oikeusdogmaattisen lähtökohdan ja tutkimusmenetelmän tavoitteena on selvittää, mikä on kulloinkin voimassa olevan oikeuden mukainen tila. Lainopillisena tutkielmana siinä keskitytään voimassa olevan oikeustilan selvittämiseen ja systematisoimaan normeja ja luomaan järjestystä eri lähteiden luomaan käsitykseen vallitsevasta oikeudenalan tilasta. Tutkielmassa lähtökohtana toimii lain sanamuodon mukainen tulkinta. ATA II -direktiiviä koskeva kansallinen täytäntöönpano on kesken erityisesti käänteisiä hybridijärjestelyjä koskevien säännösten osalta. Näin ollen suoraan soveltuvaa oikeuskäytäntöä ei ole saatavilla. Sen sijaan tulkintasisältöä ja eri sääntelytasojen ristiriitoja pyritään ratkaisemaan ja systematisoimaan käyttämällä keskeisinä tulkintalähteinä veronkiertoa ja rajat ylittävyyttä koskevaa EUT:n ja EIT:n oikeuskäytäntöä sekä tukeutumalla oikeuskirjallisuuteen, virallislähteisin ja valmisteluaineistoon.

Tutkielmassa hybridijärjestelyllä tarkoitetaan valtioiden rajat ylittävää tilannetta, jossa syntyy menojen ja tulojen verokohtelun eroavuutta valtion verosäännösten vuoksi. Käänteisenä hybridijärjestelynä pidetään perustamislainkäyttöalueellaan verotuksellisesti läpinäkyvää yksikköä, joka on verosuunnitteluna toteutetun järjestelyn myötä erillisenä verovelvollisena sijoittajan lainkäyttöalueella.