Rikosprosessiekonominen suhteellisuusperiaate - Esitutkinnan rajoittaminen kustannusperusteella

Abstract

Tutkielma käsittelee esitutkinnan rajoittamista kustannusperusteella. Vuoden 2006 rikosprosessiuudistuksen yhteydessä esitutkintalakiin sisällytettiin säännökset esitutkinnan rajoittamisesta prosessuaalisin ja prosessitaloudellisin perustein. Uusien esitutkinnan rajoittamismahdollisuuksien lisääminen merkitsi samalla kokonaisvaltaisempaa toimintakulttuurin muutosta, jossa syyttäjälle uskottiin yhä enemmän harkintavaltaa päättää siitä, mitkä asiat päätyvät syyteharkintaan. Esitutkinnan rajoittaminen kustannusperusteella tarkoittaa sitä, että syyttäjä voi tutkinnanjohtajan esityksestä päättää, että esitutkinta lopetetaan, mikäli tutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset ovat selvässä epäsuhteessa asian laatuun ja mahdollisesti odotettavaan seuraamukseen (ETL 3:10.2). Tämän oikeusdogmaattisen tutkielman tavoitteena on antaa lainopillinen näkemys ETL 3:10.2:n kustannusperusteisen esitutkinnan rajoittamisen tulkinnasta ja soveltamisalasta. Tutkielmassa pyritään löytämään ratkaisuja siihen, miten lainkohdan mukaisia suhteutettavia seikkoja - tutkinnan jatkamisesta aiheutuvat kustannukset, asian laatu ja odotettavissa seuraamus - on arvioitava ja toisaalta sitä, kuinka tärkeä yleinen ja yksityinen etu rajaa kustannusperusteisen esitutkinnan rajoittamisen soveltamistilanteita. Kuten kaikkien esitutkinnan rajoittamisperusteiden, kustannusperusteen taustalla vaikuttaa prosessiekonomian periaate. Tämän vuoksi tutkielmassa käsitellään myös yleisemmin prosessiekonomian ja kustannusperusteen suhdetta rikosprosessin funktioihin. Tämä on tarpeellista erityisesti siitä syystä, että esitutkinnan rajoittamisessa on laajemmin kyse vallitsevasta kriminaalipoliittisesta ajatuksesta, jossa prosessiekonomia nähdään yhä tärkeämpänä keinona kohdentaa järkevällä tavalla yhteiskunnan rajallisia resursseja rikosprosessissa.