Urakkasopimuksen oikeusvelvoitteen argumentointi in casu

Abstract

Muutos sopimuksen ulkoisenennakoitavuuden kriteereissä on muuttanut myös argumentoinnin perustaa. Luottamus liittyy vaihdantaan siten, että sopimusta tehtäessä osapuolten on annettava toisilleen totuudellisiatietoja ja lykkääväehtoisessa vaihdossa luotonmyöntäjä luottaa luottoa saavantäyttävän velvoitteensa. Ilman luottamusta ei ole sitoumusta, siksi oikeusjärjestyksemme antaa signaalin luottamuksen tarpeellisuudestavaihdannassavaatimalla sopijapuolilta lojaalisuutta. Lailla sääntelemättömän urakkasopimuksen normilähteenä on ensisijaista sopijapuolten välinen sopimusaines. Urakkasopimukseen liittyvätoikeusvelvoitteet perustuvat joko traditioon tai sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin. Oikeusvelvollisuus on kaksiulotteinen oikeusnormi, joka toteuttaa oikeuden ja velvollisuuden samalla toiminnalla ja samassa toiminnassa. Ne ovat myös kaksoisvaikutteisia, koska niissä otetaan samanaikaisesti huomioon sekä yhteisölliset että toiminnassa mukana olevien osapuolten oikeussuojan tarpeet. Urakkasopimussuhteessa oikeusvelvoitteita ovat esimerkiksi rakennuttajan myötävaikutus velvollisuus, osapuolten huomautusvelvollisuus sekä tilaajan tiedonantovelvollisuus sopimusta tehtäessä. Oikeudellisessa argumentaatiossa punnitaanperusteiden keskinäisiä voimasuhteitaja ristiriidanratkaisuun voidaan käyttää sopimusoikeuden perusargumentteja. Perinteinen varallisuusoikeusetsi tutkittavana olleelle oikeusilmiölle paikkaa analogiapäättelyn avulla oikeuksien järjestelmästä. Analyyttinen realismi pyrki antamaan sellaisenlainsäädännön salliman normisuosituksen, jossa ehdotettu normi mahdollisimman hyvin palvelisi käytännöllisiä tavoitteitaan. Uusi varallisuusoikeus tehostaa oikeusnormistoon sisältyvien sääntöjen ja periaatteiden käyttömahdollisuuksiaja käyttö intensiteettiä ongelmien ratkaisussa. Tuomarin ratkaisu yhteisöllisenä vallankäyttönätulee aina alistaa ulkopuoliselle kriittiselle arvioinnille, siksi ratkaisu oikeutetaan perusteluilla, jotka voidaan tarvittaessa riitauttaa. Perinteinen oikeuslähdeoppi perustui lakipositivismille, jossa sovelletaantilanteeseen soveltuvia ja lakiin perustuvia normeja. Hyväksymällä yhteiskuntasidonnaisetargumentitja tieteen kautta syntyneet käsitteet sallituiksi oikeuslähteiksi, argumentaatioteoria avasi argumentaation avoimeksi oikeuden ulkopuolisilleargumenteille. Uudessavarallisoikeudessa perus-ja ihmisoikeudet ovat yksittäisten normien sekä järjestelmänä kaiken oikeudellisen sääntelyn viimekätisiä arvoja ja tavoitteita Suppean tulkinta-aineiston perusteella johtopäätökseni on, että korkein oikeus suosii tavoitteisiin perustuvaa argumentointitapaa, mutta ratkaisuja perustellaan myös sekä luottamuksensuojaperiaatteella että aktiviteettiperiaatteella.