Pysyvyys ympäristöluvan muutoksessa

Abstract

Tutkielmassa arvioidaan ympäristöluvan pysyvyyttä lupaa muutettaessa ympäristönsuojelulain (527/2014, YSL) 89.2 §:n perusteella. Lainkohta koskee ympäristöluvan muuttamista tilanteessa, jossa aloitteen luvan muuttamiseksi tekee muu kuin toiminnanharjoittaja. Lainkohdassa on lueteltu viisi luvan muuttamisperustetta, joista yhdenkin täyttyessä lupaviranomaisen on muutettava lupaa. Ympäristölupaa voidaan muuttaa, vaikka toiminnanharjoittaja olisi toiminut koko ajan huolellisesti ja lupamääräyksiä noudattaen.

Ympäristölupa on samalla hallintolupa, joten tutkimus on sidoksissa myös hallinto-oikeuteen. Ympäristöluvan pysyvyyden taustalla on ajatus hallintopäätöksen oikeusvoimaisuudesta. Tämän vuoksi tutkielmassa tarkastellaan oikeusvoimaoppia sekä hallintopäätösten että ympäristöllisten lupien pysyvyyden taustalla. Tutkielman tausta-ajatus on, että lainvoimainen hallintopäätös on lähtökohtaisesti pysyvä. Oikeusvoima tukee muun muassa toiminnanharjoittajan luottamuksensuojaa. Pysyvyys ei kuitenkaan ole ehdotonta, vaan pysyvyydestä voidaan poiketa nimenomaisen toimivaltanormin nojalla.

Ympäristöluvan pysyvyyden arvioiminen edellyttää johtopäätösten tekemistä YSL 89.2 §:ssa mainittujen luvan muuttamisperusteiden tulkinnasta. Tarkastelen ympäristöluvan pysyvyyttä lisäksi vesienhoidon ympäristötavoitteiden näkökulmasta. Yleisesti ottaen ympäristöluvan pysyvyys ei ole erityisen vahva, koska YSL 89.2 § soveltuu monenlaisiin tilanteisiin. Pysyvyys voi kuitenkin muodostua yksittäistapauksessa vahvaksi joidenkin lupamääräysten tai toimialojen kohdalla. Toiminnanharjoittajan luottamuksensuojalle tulee myös antaa merkitystä silloin, kun luvan muuttamista haetaan toiminnanharjoittajasta riippumattomista syistä. YSL 89.2 §:n soveltaminen on muuttunut sen jälkeen, kun lupamääräysten tarkistamista koskevasta menettelystä on luovuttu. Tämä on johtanut luvan pysyvyyden vahvistumiseen.