Henkilötietojen luovutus poliisin kansainvälisessä yhteistyössä
Sirola, Katja (2021-06-16)
Lapin yliopisto
16.06.2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061638214
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061638214
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee poliisin kansainvälistä henkilötietojen luovutusta koskevaa lainsäädäntökehikkoa ja eräitä henkilötietojen luovutusta koskevia soveltamisongelmia. EU:ssa on hiljattain uudistettu henkilötietojen suojaa koskevaa sääntelyä. EU:n uusi tietosuojapaketti koostuu yleisestä tietosuoja-asetuksesta sekä rikosasioiden tietosuojadirektiivistä. Tämä tutkimus keskittyy pääasiassa rikosasioiden tietosuojadirektiivin soveltamisalalle. Rikosasioiden tietosuojadirektiivi on kansallisesti täytäntöönpantu lailla henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä (1054/2018).
Tutkimus esittelee myös vuonna 2018 uudistetut Schengenin tietojärjestelmän käyttöä koskevat asetukset, joiden tarkoituksena on entistä tehokkaampi tietojen vaihto terrorismin ja vakavan rikollisuuden torjumiseksi, turvallisuuden varmistamiseksi sekä muuttoliikkeen hallitsemiseksi. Tutkimuksessa pohditaan asetusten kansallisessa täytäntöönpanossa ilmennyttä biometristen tunnisteiden käyttämisen ongelmaa, joka aiheuttaa sen, että asetusten tavoitteita ei voida saavuttaa täysimääräisesti. Biometriset tiedot luokitellaan arkaluontoisiksi henkilötiedoiksi, joiden käyttäminen muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen on perustuslakivaliokunnan kannanotoissa tarkasti rajattu. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa oikeus henkilökohtaisen turvallisuuteen ja koskemattomuuteen puoltaisi biometristen tunnisteiden lisäämistä Schengenin tietojärjestelmässä oleviin etsintäkuulutuksiin. Tätä varten tutkimuksessa punnitaan myös turvallisuuden ja henkilötietojen suojan keskinäistä jännitettä.
Tutkimus käsittelee myös henkilötietojen luovutusta kolmansiin maihin kansainvälisen rikospoliisijärjestön INTERPOLin tarjoamien kanavien kautta. Henkilötietojen siirto kolmansiin maihin on ongelmallista, sillä EU:n tietosuojapaketissa edellytetään, että ennen henkilötietojen siirtämistä varmistutaan kolmansien maiden tai kansainvälisten organisaatioiden riittävästä tietosuojan tasosta. Tietosuojan riittävyyspäätöksiä ei kuitenkaan ole vielä tehty. Tutkimuksessa esitetään, että INTERPOLin omat tietojenkäsittelysäännöt sekä järjestön perustuslaki ja sen riippumaton valvontaelin voisivat toimia asianmukaisina suojatoimina, sillä jäsenvaltiot ovat sitoutuneet näiden sääntöjen noudattamiseen.
Tutkimus esittelee myös vuonna 2018 uudistetut Schengenin tietojärjestelmän käyttöä koskevat asetukset, joiden tarkoituksena on entistä tehokkaampi tietojen vaihto terrorismin ja vakavan rikollisuuden torjumiseksi, turvallisuuden varmistamiseksi sekä muuttoliikkeen hallitsemiseksi. Tutkimuksessa pohditaan asetusten kansallisessa täytäntöönpanossa ilmennyttä biometristen tunnisteiden käyttämisen ongelmaa, joka aiheuttaa sen, että asetusten tavoitteita ei voida saavuttaa täysimääräisesti. Biometriset tiedot luokitellaan arkaluontoisiksi henkilötiedoiksi, joiden käyttäminen muuhun kuin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen on perustuslakivaliokunnan kannanotoissa tarkasti rajattu. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa oikeus henkilökohtaisen turvallisuuteen ja koskemattomuuteen puoltaisi biometristen tunnisteiden lisäämistä Schengenin tietojärjestelmässä oleviin etsintäkuulutuksiin. Tätä varten tutkimuksessa punnitaan myös turvallisuuden ja henkilötietojen suojan keskinäistä jännitettä.
Tutkimus käsittelee myös henkilötietojen luovutusta kolmansiin maihin kansainvälisen rikospoliisijärjestön INTERPOLin tarjoamien kanavien kautta. Henkilötietojen siirto kolmansiin maihin on ongelmallista, sillä EU:n tietosuojapaketissa edellytetään, että ennen henkilötietojen siirtämistä varmistutaan kolmansien maiden tai kansainvälisten organisaatioiden riittävästä tietosuojan tasosta. Tietosuojan riittävyyspäätöksiä ei kuitenkaan ole vielä tehty. Tutkimuksessa esitetään, että INTERPOLin omat tietojenkäsittelysäännöt sekä järjestön perustuslaki ja sen riippumaton valvontaelin voisivat toimia asianmukaisina suojatoimina, sillä jäsenvaltiot ovat sitoutuneet näiden sääntöjen noudattamiseen.